Uudet kujeet

Täällä sitä kuulkaa ollaan, vaikka vähän hiljasempaa on ollutkin :) Lunta tulee ikkunoista ja ovista, vaikka pitäs mun mielestä jo olla niinku sulamssa pois.

Remppa kuitenkin on oikeinkin hyvällä mallilla. Päätin että en tee tästä kirjoittelusta ns. pakkopullaa, mutta koitan ainakin kertaan viikkoa käydä kertomassa ja kirjaamassa kuulumisia. Vaakaan en ole vielä tänään koskenut, vaikka on maanantai, josta on tullut mun vaaka-päivä. Vasta on menossa mukillinen aamukahvia, ja puurolautasellinenkin lämmittää jo masussa mukavasti.

Edelleenkään en ol sortunut mihkään maata kaatavaan. Ainoa mitä olen nyt muutamana päivänä syönyt, on pilkotut kasvikset ja dippi. Olen ajatellut että ainakaan se ei ole niin paha, kuin pussillinen dumleja tai kebabrulla, joita on tullut tässä elämässä ahdettua enemmän kuin riittävästi. Paino on pudonnut siinämäärin että nyt sen alkaa oikeasti huomata vaatteissa. Lähes kaikki mitä kaapista ottaa,suorastaan roikkuu päällä. Oli kyse housista, tai alusvaatteista.- MEE LIKE !!
Kasvoista minulla on aina ensimmäisenä näkynyt tuo painon lähteminen, ja niin se taitaa näkyä nyttenkin,  aika harvoin tulee peiliin katseltua ( koska meillä niitä ei ole kuin yksi vessassa ), niin enpä oikein siis tiedä sanoa.

Saalaattia menee enemmän kuin ennen varmasti vuodessa yhteensä. Meillä oli eilen hääpäivä, ja käytiin ns. "ulkona" syömässä, ja minä söin vain ison kasallisen mitä ihanampia, värikkäämpi'ä ja maistuvampia raasteita ja salaatteja. Ja sain oikein vatsani piukalle. Hyvä mieli. Enmpä olisi ennen moiseen pystynyt, katsellessa kun toiset vieressä syö majoneesilla kuorrutettua riisisalaattia, kermalla kuorrutettuja perunoita, ja kermalla hunnuttua lohta. Mutta ei tehnyt pahaa ollenkaan, ja suorastaan nautein lounaastani :)
Tänään olis tarkoitus taas mennä kauppaan täyttämään omia ruokavarastoja. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni teen makaroonilaatikkoa tummista makaroneista, ja tasan ensimmäistä kertaa meinasin joukkoon sisällyttää miniporkkanoita ja vihannespussin. Rinnalle suunnittelin salaatteja ja porkkanaraastetta, joten listalla on siis kasa niitä. Viimeksi tehtiin isoihin kulhotiiviöihin valmiiksi, ja lähes viikon ne kesti tuoreina ja hyvinä ja riitti hyvin jokapäivälle. Vielä kun sais miehen innostuun rehuista ;) Sille alkaa jo yhdessä tomaatissa olemaan haastetta. Mutta, hiljaahan se hyvä sieltä tulee..

Mutta kuukausi on täynnä ilman sokereita, karkkeja, mehuja, ja näkyää rasvaa. MEEEEEEE LIKE !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Että eikun vaan jatkamaan..

palaan taas kuulolle.

Ahma kuittaa ;)

Uusin eväin..

Noniiiin..
Pienen viikonlopun hiljaisuuden jälkeen,täällä ollaan taas :) Vaakassa on käyty, ja näyttäähän se taas muutaman kilon vähemmän ! Mee like :)

Viikonloppu meni silmissä sujahtaen, ja kyllä, selvisin siitä ilman herkkuja! Syytä siis olla ylpeä. Kyläiltiinkiin muutamaan otteeseen, eikä pullat ja herkut huudelleet minua kutsuvasti ! Ainoa mihin onnistuin itseni nyt saamaan koukkuun, on kanahimo !! Kovasti tekee mieli liekkisiipiä, mutta VIELÄ en ole niitäkään kotiin raahannut. Kiltisti otin viereiseltä hyllyltä kaurahiutaleita ja marssin eteenpäin.
Myös margariinin sain vaihdettua vähärasvaisempaan.. Niissäkin on makuja niin monia, että oikeastaan en tykkää kuin yhdestä, mutta nmyt kun sitä vain hipaisee leivälle, niin maku ei oikeastaan edes tunnu.

Tältä päivältä on jo puurot ja leivät syöty aamupalaksi ja kahvia keitetty uudella kahvinkeittimellä, ah! Koitan tässä saada isäntää innostumaan uimaan lähtemisestä, vielä ei ole uikkarit jalassa, mutta vielä mä onnistun siinäkin.
Lenkkeily on jäänyt viikonlopulta, mutta liikkunut olen muuten hyötyliikunnan merkissä portaita, ja tavarataloissa. Illaksi olen jo ladannut uutta musiikkia soittimeen, joten sitten kutsuu lenkkipolku, ilmakin sen nyt jo sallii <3

Huomasin tässä viikonloppuna, että käsistä on alkanut erottua se "oikea käsi" ja jonkinsortin lihakset. Nämä surullisen kuuluisat allit roikkuvat toki siinä suoraan alapuolella, mutta on ollut jännä huomata että esiin on tullut se käsivarsi, mikä siinä ilman läskiä pitäisi olla. Äitini myös huomasi viikonloppuna jenkkakahvojeni pienennneen, ja takapuolen.. Jotain siis ainakin on tapahtunut muidenkin silmissä, vaikka mitään massiivista muutosta ei huomaakkaan.

Tänään onkin sitten listalla karjalanpaisti jonka tein jo perjantaina valmiiksi. Ja huomenna sitten juureksia. Kasvikset eón nyt ollut enemmänkin salaattina leivällä ja porkkanana lautasen reunustalla, mutta hiljaa hyvä tulee. Vielä kun oppisi syömään kalaa.. Muutakin kuin sitä savustettua lohta.
Mutta niin se lähti käymään neljäs viikko jo tätä terveellisempää elämää. Enmpä olisi uskonut, jos minulle olisi joku sitä sannut ennen joulua. Tosin, vauvan menetyksestähän kaikki alkoi, ja suru sulatti läskiä. Mutta eikai sitä tarvitse määritellä,mistä kaikki lähti liikkeelle. Parempi kuitenkin näin, että lähti.. 

Tupakanpoltto onkin sitten asia erikseen. Ensimmäinen päivä meni hienosti, kunnes sitten taas ei enään mennytkään. Miten se voikin olla niin kovin kovin vaikeaa? Vaikka pakosta kyllä olen hienosti muutamankin päivän ilman.. Mutta jos vain mahdollisuus on, niin kyllähän sitä asitten tulee mentyä. Vähentyyhän se toki, mutta kun tarvis olla kokonaan ilman. Olen päättänyt lopettaa ilman mitään apukonsteja, kuten purkkaa ja sen sellaista, koska kovin äkkiä jää sitten koukkuun niihin. Mutta mutta.. Koskahan se oikee fiilis sitten tulee, että saa mielensä hallittua siinä määrin, että sitä tupakkaa ei sytyttäiskään? Noh.. Luovuta kyllä en. Tänään on taas uus hyvä päivä kokeilla.

Mukavaa viikkoa hei sullekin, ootko sä saanu painoa pudotettua jollain helpolla konstilla?

Kettu kuittaa.

Näinköhän on..

Kyllä nyt tuntuu että takkuaa takkuamisenkin edestä. Väsyttää, mikä johtunee ankeasta loskasäästä. Aamu alkoi puurolla ja olen kovin ylpeä siitä, että sain eilen selätettyä ison herkkumörön. Lähes jatkuvasti takaraivossa jumputti mieliteot, ja se että pitää pitää näpit erossa. Kovaa tahtohjen taistelua tuntuu olevan. Tänään kaupasta on pakko hankkia kaapit täyteen jotakin terveellistä, että on jotain hyvää mihin tarttua heti kun siltä tuntuu.

Kovin vaikeaa on miettiä uusia ruokalajeja. On niin totuttautunut makaroonilaatikkoon ja ranskalaisiin ja nakkeihin. Pastaa ei ole tehnyt mieli aikoihin, on kai tullut jossain määrin kiintiö täyteen. Järin montaa perunaakaan ei ole hyvä syödä kerralla, eikä sekään ole ongelma vaan lähinnä se, mitä sen påerunankin kanssa söisi. Liha on kova sana.. sitä tekee mieli ja jo pienikin määrä saa tuon himon taltutettua. Viikonlopuksi jätän juurespadan teon, mukamas sitten jotain arjesta poikkeavaa, ja niin sanotusti parempaa? Näinköhän on?
Lauantaina olisi edessä appiukon kanssa ulos syömään - operaatio. Mieleni tekee perua, sillä mietin jo mielessäni, kannattaako salaatista maksaa..Sillä en todellakaan aio pilata tätä rytmiäni millään rasvaisella, eikä rasvaista edes tee mieli. Enkä myöskään haluaisi selitellä terveellisempää vaihtoehtoani laihdutuskuurilla, koska se lisää paineita ja helposti saa ihmiset möläyttämään jotakin sellaista mikä pistää oman kuppini nurin. Sitä kun on ollut koko pienen ikänsä isokokoinen, tuntuu että aina saa puolustella laihduttamistaan. Ihan vain jo siksikin että ei vielä koskaan ole lopulliseen päämääräänsä päässyt. Minähän en ole normaalipainoa varmaan syntymäni jälkeen edes kokenut?

Mutta.. ainakin olen oppinut sen, että muuttuakkin voi, jos oikeesti koittaa. Sen verta helposti on tälläkertaa lähtenyt käyntiin, vaikka paino tuntuukin jumittavan paikallaan. Mutta eiköhän se siitä, kun taas lähtee tonne ulkoilmaan käveleen ja liukastelemaan :) Siinämielessä olen itsestäni kovinkin ylpeä, että ennen, aina kun painon putoaminen on tehnyt stopin, olen lannistunut ja mättänyt herkkua herkun perään, tekosyyllä että ihan sama mitä syö, kun paino ei kuitenkaan putoa. Tähän ikään mennessä, ja kymmeniä laihduttamisia kokeneena, tiedän jo, että niitäkin päiviä ja hetkiä tulee, kun paino ei liikahda, menee sitten taas enemmän kerralla ,kun on joskus taas mennäkseen. Ei siis sen suurempaa stressiä..

Lähestyvää viikonloppua varten olisi tarkoituksena saada valmiiksi purkkeihin pilkottuja hedelmiä ja kasviksia.. niin surullisen kuuluisaan napostelu-tarpeeseen ensiavuksi. Ja huomiona vielä edellisiin, että olen nyt muistanut juoda vettäkin. Melkein olen jo päässyt tavoitteeseen juoda litran vettä päivässä :) jei mee !!!!!!!

Sateisiin tunnelmiin...

Puurolla pääsee pitkälle !

Tiistai alkaa sateisena mutta reippaasti kuitenkin keittelin heti herättyäni aamupuuron ja kaveriksi pari leipää, salaatilla ja kurkulla. Tajusin herätessäni, että olen juonut syömisiseni kanssa varsin vähän, en juuri ollenkaan. Pitänee siis tehdä parannus siihen. Vesikin kun maistuu hyvälle, kun sen saa kylmänä juoda. Aamukahvi on vielä juomatta, mutta sekin asia vielä korjaantuu :)

Tänään en aamusta mennyt vaa´alle, ajattelin että josko yllätys olisi positiivisempi, jos kävisin vasta ensiviikon alussa? Pakkohan kun ei ole käydä ollenkaan, mutta mielenkiinnosta lähinnä..
Eilen olin sen verta reippaalla tuulella että tein valmiiksi jo ruokaa koko loppuviikoksi. Karjalanpaistia ja kanarisottoa. Lasten kanssa sitten saadaan arpoa kuka mistäkin kattilasta mitäkin syö. Itse olen jo tottunut varsin pieniin annoksiin. Hyvä niin. Täyteen tulee jo pienestä osasta siitä mitä ennen on tarvinut tunteekseensa itsensä kylläiseksi ( lue: ähkyksi ) . Mukavaa huomata siis että jotain ainakin on tapahtunut positiivisempaan suuntaan. Tällä hetkellä tuntuu että voisin vallan hyvin jatkaa tätä loputtomiin. Toki tiedostan senkin että varmasti repsahduskin siellä häämöttelee nurkalla, mutta koitan olla keskittymättä siihen liiaksi. Tulee jos tulee, ja siitä sitten taas noustaan uuteen nousuun.

Ihanaa kun kohta on kevät ja sitä myötä kesä. Haaveilen jo olevani senverta hyvässä kunnossa että jaksaisin kävellä pitkin toreja ostamassa uusia ja tuoreita kasviksia ja marjoja. Sitä on tullut harrastettua esikoisen ollessa pieni ( ja torin ollessa lähempänä ), mutta viimevuosina se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Tänä kesänä kaikki on toisin. Lupaan sen ainakin itselleni, jollen kenellekään muulle.
Lapset ovat kohta vuorostaan isällään ja jään mieheni kanssa kahdestaan. Ajattelin tehdä meille erilaisia kasvissosekeittoja, maisteltavaksi. Ennen en olisi voinut kuvitellakaan täyttyväni moisesta, mutta nyt muutaman kerran tehtyäni voin todeta ihan ääneen, että voi vitsit, se olikin ihan hyvää :) Sitä alkaa avautumaan kokonaan uusi maailma eteen, ja ah !! se piristää jos mikä !
Eilen oli torpan miesväellä herkuttelupäivä, kun tein pannaria, hillon ja kermavaahdon kera. Itse toki pystyin kieltäytymään ,mutta tälläkertaa se ei tuntunut pahalta ja oli mukava nähdä kun toiset herkuttelivat. Minä sain mielihyväni jo tuoksusta mikä levisi pitki kotia <3 Vaikka muuväki onkin hienosti kannustanut minua, moussuttamatta herkkuja nenäni edessä, on mukavaa silti antaa välillä toisille niitä herkutteluhetkiä. Pakkohan se on tottua siihenkin asetelmaan, että toiset syövät kanssasi sitä, mitä itse et syö. Eihän tässä kuitenkaan kaapissa laihduteta!

Millaisia kasvissosekeittoja sinä olet tehnyt/ maistanut? Mitä suosittelisit minulle? :)

Mukavaa tiistaita, kettu kuittailee....