Taas on menossa uus viikko, herkkusuiden hiihtoloma on alkanut. Lapsilla siis. Eilen aloitettiin pannarilla, lauantaina oli käymässä isovanhemmat munkkien ja pullien kera, mutta sain kuin sainkin oltua syömättä, enkä ikinä olisi uskonut sanovani, että eipä juuri tehnyt muuten edes mieli. Olen siis vissiin todella päässyt irti sokerikoukusani. Ihanaa !
Painoa en ole vielä tänään kerennyt katsomaan, mutta liekö sillä niin edes merkitystä. Kuukautiset alkoi eile, joten se varmasti myös näkyy vaakassa.Joten en pane paitteeksi, vaikka kävisin siinä vasta ensi viikon maanantaina.. Aloitin myös e-pillerit, ja vähän jännitän miten ne painoon vaikuttaa. Itse koitan ainakin olla sitä mieltä, että ne eivät suoraan painoon vaikuta, vaan lähinnä ruokahaluun, ja sitä ainakin kyllä pystyn pitämään kurissa. Ainakin tähän asti se on toiminut hyvin.
Soppakuurilla ollaan oltu viikonloppu lasten kanssa, ihan omasta tahdosta, ei pakosta. Vaikee ajatella sellaisia ruokia mitkä olisi kaikille maistuvia, mutta silti myös terveellisiä ja monipuolisia. Salaattia ainakin tänään väännetään urakalla, se on varmaa. Moni on jo huomannut painoni pudonneen, ja oikeastaan huomaan sen jollaintasolla itsekkin. Ainakin kun katselen vuoden takaisia valokuvia, ero on todella selkeä. Se kyllä tsemppaa oikeastaan enemmän kuin sanat.. Kun on jotain konkreettista ja näkyvää mihin verrata. Itsensä kun peilistä näkee aina jotenkin niin väärin. Yleensä aina pienempänä kuin mitä onkaan.. Mutta valokuvat eivät kyllä valehtele kiloakaan alempaan suuntaan.
Laskeskelin että mikäli vuoden jaksaisin tässä hyvällä mielellä jatkaa, eikä suuria retkahduksia tulisi, painaisin jo reippaasti alle sadan.. Se on kyllä ihana ajatus, ja kyllä kovasti sinne tähtään. Viisi viikkoa takana, ja se on enemmän mitä koskaan ennen. Eniten olen ylpeä siitä että en ole laitanut suuhuni ensimmäistäkään karkkia, enkä pitsasiivua.. Sen en olisi uskonut olevan mahdollistakaan. Minulle siis tämä viisi viikkoakin on kyllä huima saavutus jo sinällään.
Tupakointi on vähentynyt huomattavasti, jota mitä sitäkään en olisi ikinä uskonut. Rahan säästö on jo selvästi huomattavissa, meitä kun onhuushollissa kaksi korsteenia.. Ja kumpikin on nyt aisoissa. Kyllä elämä siis tavallaan hymyilee silläkin suunnalla. Säästöön jäävällä rahalla saa sitten vaikka uusia PIENEMPIÄ vaatteita, ja farkkuja jo odottelenkin sapauvaksi postissa. Ja toivon, että ne eivät ole suuret..
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin..
Appelsiinit on muuten nyt ihanan makeita :)
Ahma kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti