Näinköhän on..

Kyllä nyt tuntuu että takkuaa takkuamisenkin edestä. Väsyttää, mikä johtunee ankeasta loskasäästä. Aamu alkoi puurolla ja olen kovin ylpeä siitä, että sain eilen selätettyä ison herkkumörön. Lähes jatkuvasti takaraivossa jumputti mieliteot, ja se että pitää pitää näpit erossa. Kovaa tahtohjen taistelua tuntuu olevan. Tänään kaupasta on pakko hankkia kaapit täyteen jotakin terveellistä, että on jotain hyvää mihin tarttua heti kun siltä tuntuu.

Kovin vaikeaa on miettiä uusia ruokalajeja. On niin totuttautunut makaroonilaatikkoon ja ranskalaisiin ja nakkeihin. Pastaa ei ole tehnyt mieli aikoihin, on kai tullut jossain määrin kiintiö täyteen. Järin montaa perunaakaan ei ole hyvä syödä kerralla, eikä sekään ole ongelma vaan lähinnä se, mitä sen påerunankin kanssa söisi. Liha on kova sana.. sitä tekee mieli ja jo pienikin määrä saa tuon himon taltutettua. Viikonlopuksi jätän juurespadan teon, mukamas sitten jotain arjesta poikkeavaa, ja niin sanotusti parempaa? Näinköhän on?
Lauantaina olisi edessä appiukon kanssa ulos syömään - operaatio. Mieleni tekee perua, sillä mietin jo mielessäni, kannattaako salaatista maksaa..Sillä en todellakaan aio pilata tätä rytmiäni millään rasvaisella, eikä rasvaista edes tee mieli. Enkä myöskään haluaisi selitellä terveellisempää vaihtoehtoani laihdutuskuurilla, koska se lisää paineita ja helposti saa ihmiset möläyttämään jotakin sellaista mikä pistää oman kuppini nurin. Sitä kun on ollut koko pienen ikänsä isokokoinen, tuntuu että aina saa puolustella laihduttamistaan. Ihan vain jo siksikin että ei vielä koskaan ole lopulliseen päämääräänsä päässyt. Minähän en ole normaalipainoa varmaan syntymäni jälkeen edes kokenut?

Mutta.. ainakin olen oppinut sen, että muuttuakkin voi, jos oikeesti koittaa. Sen verta helposti on tälläkertaa lähtenyt käyntiin, vaikka paino tuntuukin jumittavan paikallaan. Mutta eiköhän se siitä, kun taas lähtee tonne ulkoilmaan käveleen ja liukastelemaan :) Siinämielessä olen itsestäni kovinkin ylpeä, että ennen, aina kun painon putoaminen on tehnyt stopin, olen lannistunut ja mättänyt herkkua herkun perään, tekosyyllä että ihan sama mitä syö, kun paino ei kuitenkaan putoa. Tähän ikään mennessä, ja kymmeniä laihduttamisia kokeneena, tiedän jo, että niitäkin päiviä ja hetkiä tulee, kun paino ei liikahda, menee sitten taas enemmän kerralla ,kun on joskus taas mennäkseen. Ei siis sen suurempaa stressiä..

Lähestyvää viikonloppua varten olisi tarkoituksena saada valmiiksi purkkeihin pilkottuja hedelmiä ja kasviksia.. niin surullisen kuuluisaan napostelu-tarpeeseen ensiavuksi. Ja huomiona vielä edellisiin, että olen nyt muistanut juoda vettäkin. Melkein olen jo päässyt tavoitteeseen juoda litran vettä päivässä :) jei mee !!!!!!!

Sateisiin tunnelmiin...

Jumitus maximus

Jumitus maximus...

Maanantai ja taas alkaa uusi viikko kaurapuurolla ja mehukeitolla. Aamulla pomppasin vaakaan, ajattelin että jos pientä ns. välitarkistusta..
Paino jumittaa samoissa ,missä muutama päivä sittenkin. Mieleni tekee vetää samantein kaksin käsin suklaata ja muita herkkuja, kun paino kuitenkaan putoa. Päätin kuitenkin aloittaa aamun tuolla kaurapuurolla. Voihan se jumitus muustakin johtua.. kaloreita en ainakaan ole liikaa kerännyt. 

Mietin muita hyviä vaihtoehtoja kaurapuurolle. Tosin se kyllä on tullut lemppariksi, mutta vaihtelukin toki voisi piristää. Muiden puurojen ystävä en juurikaan ole, joten ne on poissa laskuista.. Joten.. Mitä voisi syödä puuron sijasta? Puuro kuitenkin pitää hyvin nälkäpeikkoa loitolla ja on kivan lämmintä heti aamutuimaan. Ainakin näin talvella.. Miten mahtaa olla kesällä puuron laita? Aika näyttää..

Tänään on mentävä hedelmä kaupoille. Tekee mieli jotain raikasta ja keltaista, ehkäpä appelsiinia tai jotain muuta makeahkoa. Ostaa pitää myös tuota uutta 100 % ruisleipää, olen kovin tykästynyt siihen. Olen testannut kumpaakin vaihtoehtoa, pehmeää ja perinteistä, ja jopa tuo pehmeä on todella hyvää. Todellakin " taikaruisleipää" ..

Porkaana versio on vielä kokeilemtta, pitänee seuraavaksi iskeä siihen. Mikään suuri leivän kuluttaja en todellakaan ole, mutta aamuisin on mukavaa syödä muutama viipale puuron ja salaatin kera <3 SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI !

Kirjauduin eilen kalorilaskuri.fi sivustolle, kaksiviikkoa suht halvalla. Tuntuu melko kätevältä sivustolta, varsinkin jos osaa käyttää, mitä minä en oikein vielä voi sanoa osaavani. Kätevästi kuitenkin saa kirjattua ruokapäiväkirjaa ja tarkistettua tutuimpien ruoka-aineiden kalorimääriä. Eilen totesinkin miehelleni, että pitänee ostaa myös pieni talousvaaka. On niin kovin vaikeaa arvioida annosten määrää, vaikka en tarkkuusammuntaa tässä suoritakaan. Kiva olisi kuitenkin saada jonkinlaista suuntaa, mitä mikäkin gramma määrä käytännössä tarkoittaa. Painonvartija aikoinani sellaisen vaa´an omistinkin, mutta missä lie olen seinään heittänyt kun ei paino olekaan pudonnut yhdessä yössä ;)

Oma vaakani on varsin kätevä. Ostin sen edellisellä laihdutuskierroksellani. Kiloja se näyttää 180 kg asti, mitä en onneksi vielä koskaan ole painanut. Samalla vaa´alla saa myös kehon rasvaprosentin ja lihasmassan selville. Niin, siis mikäli osaa käyttää. Minähän en enään osaa,koska en muista mitä nappia milloinkin painettiin, ja ohjekirjaa ei enään ole. Mutta periaatteessa siis kovin on kätevä! Vaakaan saa tallennettua myös omat tiedot, ja muistipaikkojakin on, joten on kyllä oiva apuväline laihduttamiseen. Itse tosin siinä en hypi alvariinsa, kerta viikkonkin tuntuu olevan ihan tarpeeksi. Pääasiahan olisi oppia oikea ja terveellinen tapa ruokailla ja liikkua, ja sitä ei kai vaaka opeta.

Eilen ostettiin iso pussillinen porkkanoita. Meinasin että kun nyt olen alkanut pikkuhiljaa ystävystyä vihannesten ja kasvisten kanssa, voisin keitellä porkkanaa lisäkkeeksi. Keitettynä siitä tulee hiukan makeaa, joten pitänee myös makeanhimoa loitolla. Ja oli miten oli, onkai ainakin parempaa naposteltavaa kuin karkit ja pullat. Millaisia mahtaisi makean nälkään olla patukat joita kaupoissa myydään? Nämä niinsanotusti terveelliset versiot? Joskus olen painonvartijoissa näitä harrastanut, ja silloin oli joukossa niin hyviä, kuin sitten niitä huonojakin. Ja huonoista jää äkkiä se terveellisen maku suuhun, mikä ei taas minulla sitten aja karkin asemaa. Toisaalta, kannattaako niihinkään sitten ripustautua? Parempi ehkä opetella olemaan ilman, ja sallia itselleen kuukaudessa muutaman herkuttelupäivän?

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Kettu kuittaa!