maanantai 4. helmikuuta 2013

Uusin eväin..


Noniiiin..
Pienen viikonlopun hiljaisuuden jälkeen,täällä ollaan taas :) Vaakassa on käyty, ja näyttäähän se taas muutaman kilon vähemmän ! Mee like :)

Viikonloppu meni silmissä sujahtaen, ja kyllä, selvisin siitä ilman herkkuja! Syytä siis olla ylpeä. Kyläiltiinkiin muutamaan otteeseen, eikä pullat ja herkut huudelleet minua kutsuvasti ! Ainoa mihin onnistuin itseni nyt saamaan koukkuun, on kanahimo !! Kovasti tekee mieli liekkisiipiä, mutta VIELÄ en ole niitäkään kotiin raahannut. Kiltisti otin viereiseltä hyllyltä kaurahiutaleita ja marssin eteenpäin.
Myös margariinin sain vaihdettua vähärasvaisempaan.. Niissäkin on makuja niin monia, että oikeastaan en tykkää kuin yhdestä, mutta nmyt kun sitä vain hipaisee leivälle, niin maku ei oikeastaan edes tunnu.

Tältä päivältä on jo puurot ja leivät syöty aamupalaksi ja kahvia keitetty uudella kahvinkeittimellä, ah! Koitan tässä saada isäntää innostumaan uimaan lähtemisestä, vielä ei ole uikkarit jalassa, mutta vielä mä onnistun siinäkin.
Lenkkeily on jäänyt viikonlopulta, mutta liikkunut olen muuten hyötyliikunnan merkissä portaita, ja tavarataloissa. Illaksi olen jo ladannut uutta musiikkia soittimeen, joten sitten kutsuu lenkkipolku, ilmakin sen nyt jo sallii <3

Huomasin tässä viikonloppuna, että käsistä on alkanut erottua se "oikea käsi" ja jonkinsortin lihakset. Nämä surullisen kuuluisat allit roikkuvat toki siinä suoraan alapuolella, mutta on ollut jännä huomata että esiin on tullut se käsivarsi, mikä siinä ilman läskiä pitäisi olla. Äitini myös huomasi viikonloppuna jenkkakahvojeni pienennneen, ja takapuolen.. Jotain siis ainakin on tapahtunut muidenkin silmissä, vaikka mitään massiivista muutosta ei huomaakkaan.
Tänään onkin sitten listalla karjalanpaisti jonka tein jo perjantaina valmiiksi. Ja huomenna sitten juureksia. Kasvikset eón nyt ollut enemmänkin salaattina leivällä ja porkkanana lautasen reunustalla, mutta hiljaa hyvä tulee. Vielä kun oppisi syömään kalaa.. Muutakin kuin sitä savustettua lohta.
Mutta niin se lähti käymään neljäs viikko jo tätä terveellisempää elämää. Enmpä olisi uskonut, jos minulle olisi joku sitä sannut ennen joulua. Tosin, vauvan menetyksestähän kaikki alkoi, ja suru sulatti läskiä. Mutta eikai sitä tarvitse määritellä,mistä kaikki lähti liikkeelle. Parempi kuitenkin näin, että lähti.. 

Tupakanpoltto onkin sitten asia erikseen. Ensimmäinen päivä meni hienosti, kunnes sitten taas ei enään mennytkään. Miten se voikin olla niin kovin kovin vaikeaa? Vaikka pakosta kyllä olen hienosti muutamankin päivän ilman.. Mutta jos vain mahdollisuus on, niin kyllähän sitä asitten tulee mentyä. Vähentyyhän se toki, mutta kun tarvis olla kokonaan ilman. Olen päättänyt lopettaa ilman mitään apukonsteja, kuten purkkaa ja sen sellaista, koska kovin äkkiä jää sitten koukkuun niihin. Mutta mutta.. Koskahan se oikee fiilis sitten tulee, että saa mielensä hallittua siinä määrin, että sitä tupakkaa ei sytyttäiskään? Noh.. Luovuta kyllä en. Tänään on taas uus hyvä päivä kokeilla.

Mukavaa viikkoa hei sullekin, ootko sä saanu painoa pudotettua jollain helpolla konstilla?

Kettu kuittaa.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä elämäntaparemppaan :) Ja tupakoinnin lopettamiseen :) Ite oon kans ihan jäätäv korsteeni, mut tavoite kerrallaan! PS. Kiva blogi, ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Vähän on ollu tauolla kun on ollu jäätävä väsymys ja siis iha nolla meininki =) Jotenki tarvis riipasta ittensä käyntiin =)

      Poista