Juu, täällä ollaan.Elossa ja voimissaan.. Ainakin melkein. Sallin itselleni muutaman herkuttelu päivän ja noniin, mieihän nyt sitten janoaa enemmän ja enemmän herkkuja ja hyvyyksiä Onse vaan kummallinen toi ihmisen pää sisältö.
Itseäni en ole punninnut aikoihin, tiedän että paino vähintäänkin jumittaa,jo s ei ole noussut. Onneksi kuitenkin tiedostan, että pystyn tästä kyllä taas tsemppaamaan. Takaraivossa jyskyttää alituiseen että nyt sitten taas ryhti ylös ja hommiin !! Perusolotila on ollut muutaman päivän todella todella väsynyt, pitäis vissiin syödä kasapäin hedelmiä että sais jotain vitskuja kroppaansa. Kahvi on jäänyt taka-alalle ja sekin vissiin vaikuttaa siihen että on lähes kokoajan väsynyt- Salaattia en ole hylännyt, se on mukana ja pysyy.
Ja vaikka en ole hetkeen täällä kävässyt, ei se suinkaan tarkoita sitä että olisin luovuttamassa, ei todellakaan. Kyllä tästä vielä noustaan entistä vahvempana.
Onko jollain jotain hyviä ideoita,miten saisi itsens taas kerralla ruotuun, ja innostuksen ja pirteyden takasin, ideoita kaivataan oikein olan takaa.. Junnaa junnaa ja vielä kerran siis junnaa.
Sen kummemmin ei oikein ole kirjoitettavaa johtuen juuri tästä junnauksesta, koitan kovasti keksiä mistä huomisaamuna aloittais, että ois pirtee ja tarmoo täynnä.. Palaan siis huomenna astialle, uusin kujein :)
Taas on menossa uus viikko, herkkusuiden hiihtoloma on alkanut. Lapsilla siis. Eilen aloitettiin pannarilla, lauantaina oli käymässä isovanhemmat munkkien ja pullien kera, mutta sain kuin sainkin oltua syömättä, enkä ikinä olisi uskonut sanovani, että eipä juuri tehnyt muuten edes mieli. Olen siis vissiin todella päässyt irti sokerikoukusani. Ihanaa !
Painoa en ole vielä tänään kerennyt katsomaan, mutta liekö sillä niin edes merkitystä. Kuukautiset alkoi eile, joten se varmasti myös näkyy vaakassa.Joten en pane paitteeksi, vaikka kävisin siinä vasta ensi viikon maanantaina.. Aloitin myös e-pillerit, ja vähän jännitän miten ne painoon vaikuttaa. Itse koitan ainakin olla sitä mieltä, että ne eivät suoraan painoon vaikuta, vaan lähinnä ruokahaluun, ja sitä ainakin kyllä pystyn pitämään kurissa. Ainakin tähän asti se on toiminut hyvin.
Soppakuurilla ollaan oltu viikonloppu lasten kanssa, ihan omasta tahdosta, ei pakosta. Vaikee ajatella sellaisia ruokia mitkä olisi kaikille maistuvia, mutta silti myös terveellisiä ja monipuolisia. Salaattia ainakin tänään väännetään urakalla, se on varmaa. Moni on jo huomannut painoni pudonneen, ja oikeastaan huomaan sen jollaintasolla itsekkin. Ainakin kun katselen vuoden takaisia valokuvia, ero on todella selkeä. Se kyllä tsemppaa oikeastaan enemmän kuin sanat.. Kun on jotain konkreettista ja näkyvää mihin verrata. Itsensä kun peilistä näkee aina jotenkin niin väärin. Yleensä aina pienempänä kuin mitä onkaan.. Mutta valokuvat eivät kyllä valehtele kiloakaan alempaan suuntaan.
Laskeskelin että mikäli vuoden jaksaisin tässä hyvällä mielellä jatkaa, eikä suuria retkahduksia tulisi, painaisin jo reippaasti alle sadan.. Se on kyllä ihana ajatus, ja kyllä kovasti sinne tähtään. Viisi viikkoa takana, ja se on enemmän mitä koskaan ennen. Eniten olen ylpeä siitä että en ole laitanut suuhuni ensimmäistäkään karkkia, enkä pitsasiivua.. Sen en olisi uskonut olevan mahdollistakaan. Minulle siis tämä viisi viikkoakin on kyllä huima saavutus jo sinällään.
Tupakointi on vähentynyt huomattavasti, jota mitä sitäkään en olisi ikinä uskonut. Rahan säästö on jo selvästi huomattavissa, meitä kun onhuushollissa kaksi korsteenia.. Ja kumpikin on nyt aisoissa. Kyllä elämä siis tavallaan hymyilee silläkin suunnalla. Säästöön jäävällä rahalla saa sitten vaikka uusia PIENEMPIÄ vaatteita, ja farkkuja jo odottelenkin sapauvaksi postissa. Ja toivon, että ne eivät ole suuret..
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin..
Appelsiinit on muuten nyt ihanan makeita :)
Ahma kuittaa.
Täällä sitä kuulkaa ollaan, vaikka vähän hiljasempaa on ollutkin :) Lunta tulee ikkunoista ja ovista, vaikka pitäs mun mielestä jo olla niinku sulamssa pois.
Remppa kuitenkin on oikeinkin hyvällä mallilla. Päätin että en tee tästä kirjoittelusta ns. pakkopullaa, mutta koitan ainakin kertaan viikkoa käydä kertomassa ja kirjaamassa kuulumisia. Vaakaan en ole vielä tänään koskenut, vaikka on maanantai, josta on tullut mun vaaka-päivä. Vasta on menossa mukillinen aamukahvia, ja puurolautasellinenkin lämmittää jo masussa mukavasti.
Edelleenkään en ol sortunut mihkään maata kaatavaan. Ainoa mitä olen nyt muutamana päivänä syönyt, on pilkotut kasvikset ja dippi. Olen ajatellut että ainakaan se ei ole niin paha, kuin pussillinen dumleja tai kebabrulla, joita on tullut tässä elämässä ahdettua enemmän kuin riittävästi. Paino on pudonnut siinämäärin että nyt sen alkaa oikeasti huomata vaatteissa. Lähes kaikki mitä kaapista ottaa,suorastaan roikkuu päällä. Oli kyse housista, tai alusvaatteista.- MEE LIKE !!
Kasvoista minulla on aina ensimmäisenä näkynyt tuo painon lähteminen, ja niin se taitaa näkyä nyttenkin, aika harvoin tulee peiliin katseltua ( koska meillä niitä ei ole kuin yksi vessassa ), niin enpä oikein siis tiedä sanoa.
Saalaattia menee enemmän kuin ennen varmasti vuodessa yhteensä. Meillä oli eilen hääpäivä, ja käytiin ns. "ulkona" syömässä, ja minä söin vain ison kasallisen mitä ihanampia, värikkäämpi'ä ja maistuvampia raasteita ja salaatteja. Ja sain oikein vatsani piukalle. Hyvä mieli. Enmpä olisi ennen moiseen pystynyt, katsellessa kun toiset vieressä syö majoneesilla kuorrutettua riisisalaattia, kermalla kuorrutettuja perunoita, ja kermalla hunnuttua lohta. Mutta ei tehnyt pahaa ollenkaan, ja suorastaan nautein lounaastani :)
Tänään olis tarkoitus taas mennä kauppaan täyttämään omia ruokavarastoja. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni teen makaroonilaatikkoa tummista makaroneista, ja tasan ensimmäistä kertaa meinasin joukkoon sisällyttää miniporkkanoita ja vihannespussin. Rinnalle suunnittelin salaatteja ja porkkanaraastetta, joten listalla on siis kasa niitä. Viimeksi tehtiin isoihin kulhotiiviöihin valmiiksi, ja lähes viikon ne kesti tuoreina ja hyvinä ja riitti hyvin jokapäivälle. Vielä kun sais miehen innostuun rehuista ;) Sille alkaa jo yhdessä tomaatissa olemaan haastetta. Mutta, hiljaahan se hyvä sieltä tulee..
Mutta kuukausi on täynnä ilman sokereita, karkkeja, mehuja, ja näkyää rasvaa. MEEEEEEE LIKE !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Että eikun vaan jatkamaan..
palaan taas kuulolle.
Ahma kuittaa ;)
Keskiviikon, lähes keskipäivä.
Tässä sitä mennään eteenpäin, hitaasti,mutta varmasti. Edellis-iltana tehtiin kasapäin erilaisia salaatteja ja raastetta jääkaappiin. Hyvä idea oli, sillä oli mukava lisä ruoan kanssa napsittuna ja nälkä pysyi kauan loitolla. Eilen nukuin alkuillasta pienet päikkärit, ja herättyäni taas tajusin yhden tekijän makkaroihini. Heti tekee mieli syödä kun on tylsää, hiljaista ja on herännyt päiväunilta. Nälkä ei ollut ollenkaan, oikeastaan olin vielä täysi päivän ruoasta,mutta silti olisin voinut kahmia suuhunu lähes mitä vain, kaksin käsin.
Tässä kohtaa onneni oli tupakka, joka hetkellisesti sai suuhuni niin pahan mauan, että herkuttelusuu hetkeksi hellitti huutelemistaan. Kyllä se syöminen vaan on yksi iso mörkö.. Mutta talutusnuorassa, edelleen.
Kun olen tilojani julkaissut mm. facebook profiilissani, ihmiset ovat huomanneet ns. "remontointini" . Moni on tsempannut ja kehottanut minua kokeilemaan tätä uutta ja niin kuulemma tehokasta Fit farmia. Laitankin tähän linkin, sikäli mikäli joku saa kipinän tai haluaa tutustua asiaan paremmin
" Jutta ja superdieetit "
Itsekin kovin kyseisestä laihdutusmuodosta kiinnostuin ja lueskelinkin tovin sivulta löytyviä ns. onnistumistarinoita. Onhan se ihmisiltä sulanut valtava määrä läskiä, varsin pienessäkin ajassa. itse mietin omalla kohdallani, etä onko dieetti liian orjallinen. Sinnehän kun on mukaan ilmoitautunut, niin saa omat tarkat ruoka-ohjeet, sekä myös liikuntaharjoitukset. Ruoka pitänee punnita tarkasti ja tottakai sen pitää sitten olla juuri sellaista kun on kehoitettu. Minulla tulee heti mieleen raha.. Etä jos ruoka jota kehotetaans yömään on kovin kallista? Koska minun lompakkoni ei sitä kauaa kestä, tai entä jos en jaksakaan käydä salilla, osaisinko tehdä samat harjoitteet kotona? Tai tulisiko niitä tehtyä, mikäli tulee päivä, kun ei vain kertakaikkiaan kiinnosta? Mutta tutustumisen arvoinen juttu ehdottomasti !!
Painoa en taas ole käynyt katsomassa, koska en tunne siihen tarvetta. Vaatteista huomaa, että ainakin ruho on jonkinverran mennyt kasaan. Paidat varsinkin jotka on enennen nuollut ihoa, roikkuvat nyt mutkalla päälläni. Positiivista siis sekin kyllä! Olen kyllä erittäine tyytyväinen siihen, että olen saanut ruokavalioni ja syömiseni pidettyä tiukassa kurissa. Edes leipää tehdessä ei tule heitettyä suuhun ylimääräisiä leikkeleenpalasia, ja juusto onkin jäänyt minulta kokonaan pois, ja sen tilalla sitten juon muutaman lasillisen maitoa. Vedenkin olen nyt saanut lisättyä tähän touhuun, huomaamatta menee se puolilitraa kerralla, kun ottaa ison lasillisen vaikka tähän tietokoneelle viereen. Niin sekään ei tunnu niin pakkojuotolta.
Kaikinpuolin siis viikko on tähän asti ainakin mennyt melkoisen hyvin, ollaan siis tyytyväisiä tälläkin kertaa :)
Kettu kuittailee...
Noniiiin..
Pienen viikonlopun hiljaisuuden jälkeen,täällä ollaan taas :) Vaakassa on käyty, ja näyttäähän se taas muutaman kilon vähemmän ! Mee like :)
Viikonloppu meni silmissä sujahtaen, ja kyllä, selvisin siitä ilman herkkuja! Syytä siis olla ylpeä. Kyläiltiinkiin muutamaan otteeseen, eikä pullat ja herkut huudelleet minua kutsuvasti ! Ainoa mihin onnistuin itseni nyt saamaan koukkuun, on kanahimo !! Kovasti tekee mieli liekkisiipiä, mutta VIELÄ en ole niitäkään kotiin raahannut. Kiltisti otin viereiseltä hyllyltä kaurahiutaleita ja marssin eteenpäin.
Myös margariinin sain vaihdettua vähärasvaisempaan.. Niissäkin on makuja niin monia, että oikeastaan en tykkää kuin yhdestä, mutta nmyt kun sitä vain hipaisee leivälle, niin maku ei oikeastaan edes tunnu.
Tältä päivältä on jo puurot ja leivät syöty aamupalaksi ja kahvia keitetty uudella kahvinkeittimellä, ah! Koitan tässä saada isäntää innostumaan uimaan lähtemisestä, vielä ei ole uikkarit jalassa, mutta vielä mä onnistun siinäkin.
Lenkkeily on jäänyt viikonlopulta, mutta liikkunut olen muuten hyötyliikunnan merkissä portaita, ja tavarataloissa. Illaksi olen jo ladannut uutta musiikkia soittimeen, joten sitten kutsuu lenkkipolku, ilmakin sen nyt jo sallii <3
Huomasin tässä viikonloppuna, että käsistä on alkanut erottua se "oikea käsi" ja jonkinsortin lihakset. Nämä surullisen kuuluisat allit roikkuvat toki siinä suoraan alapuolella, mutta on ollut jännä huomata että esiin on tullut se käsivarsi, mikä siinä ilman läskiä pitäisi olla. Äitini myös huomasi viikonloppuna jenkkakahvojeni pienennneen, ja takapuolen.. Jotain siis ainakin on tapahtunut muidenkin silmissä, vaikka mitään massiivista muutosta ei huomaakkaan.
Tänään onkin sitten listalla karjalanpaisti jonka tein jo perjantaina valmiiksi. Ja huomenna sitten juureksia. Kasvikset eón nyt ollut enemmänkin salaattina leivällä ja porkkanana lautasen reunustalla, mutta hiljaa hyvä tulee. Vielä kun oppisi syömään kalaa.. Muutakin kuin sitä savustettua lohta.
Mutta niin se lähti käymään neljäs viikko jo tätä terveellisempää elämää. Enmpä olisi uskonut, jos minulle olisi joku sitä sannut ennen joulua. Tosin, vauvan menetyksestähän kaikki alkoi, ja suru sulatti läskiä. Mutta eikai sitä tarvitse määritellä,mistä kaikki lähti liikkeelle. Parempi kuitenkin näin, että lähti..
Tupakanpoltto onkin sitten asia erikseen. Ensimmäinen päivä meni hienosti, kunnes sitten taas ei enään mennytkään. Miten se voikin olla niin kovin kovin vaikeaa? Vaikka pakosta kyllä olen hienosti muutamankin päivän ilman.. Mutta jos vain mahdollisuus on, niin kyllähän sitä asitten tulee mentyä. Vähentyyhän se toki, mutta kun tarvis olla kokonaan ilman. Olen päättänyt lopettaa ilman mitään apukonsteja, kuten purkkaa ja sen sellaista, koska kovin äkkiä jää sitten koukkuun niihin. Mutta mutta.. Koskahan se oikee fiilis sitten tulee, että saa mielensä hallittua siinä määrin, että sitä tupakkaa ei sytyttäiskään? Noh.. Luovuta kyllä en. Tänään on taas uus hyvä päivä kokeilla.
Mukavaa viikkoa hei sullekin, ootko sä saanu painoa pudotettua jollain helpolla konstilla?
Kettu kuittaa.
Kyllä. Tänään on pinna äärimmäisen kireellä. Enpä osaa sanoa miksi.. Johtuneeko siitä että lapset lähtevät isälleen, vaiko siitä että tekee mieli jotain tosi rasvasta ja lihottavaa paskaa. Jos suoraan saa sanoa..
Perjantai.. jos tästä päivästä pääsis ylitte ni huomenna varmaan olis taas asteen verran helpompaa.. Illalla täytynee mennä paahtamaan kävelylenkkiä, vaikka kovin jo suunnittelin, että se saa alkaa vasta huomenna. Johonkin on kuitenkin pakko purkaa kireyttä.. Isännän sijasta taidan valita ne lenkkipolut !
Eilen jäi iltapäivä ruokailu väliin kun oli vieraita.. Heti kun joku tulee sekottamaan muuten niin kellontarkan rytmini, niin pam, kaikki sekoaa. Heti tuli väsymys, ja vitutus seurasi hyvänä kakkosena. Joku toki ajattelee tässä kohtaa, että eihän se maailmanloppu ole, mutta olen nyt päättänyt pitää kiinni ruoka-ajoistani, niin kyllä se pienoinen loppu oli. Koitin sitten kuitenkin iltapalaani odotellessa täyttää kalorivajettani dipillä ja makealla paprikalla.. Kyllä se ainakin mielialaa hiukan kohensi.
Olo on kuin karhulla. Hiki puskee niinkuin kävelsisin turkki päällä ja olo on kovinkin möykkymäinen, eikä juurikaan ketterä. Uimaan tekis mieli, joten hankintalistalla on kunnolliset ja sopivat uikkarit! Olis kivaa vaihtelua tuolla loskassa tarpomiseen, vaikka tosin ihoni psoriaksineen saattanee kuitenkin olla toista mieltä. Kokeilla kuitenkin vissiin kannattaa, edelliskerrasta on kuitenkin jo tovi aikaa, joten kloorin vaikutuksesta ihoon ei tiedä.. Mutta muuten ajatus houkuttaa kovinkin.. viileä vesi ja urheilu, TOIMII !!
Tänään alkaa sitten vierottautuminen myös tupakasta.. Sekin on ollut listalla jo pidemmän aikaa, mutta mihinkäs sitää kettu karvoistaan pääsee. Hermo siis saattaa olla kireällä jo siksikin, kun tietää, että ei sopisi alvariinsa rampata parvekkeella. Tottumista, eihän se muuta vaadi. Eikä siitä tupakasta oikeastaan edes ole apua.. kunhan vain on hankkinut itselleen addiktion. Ruoka-tupakka, kahvitupakka, välitupakka, aamutupakka.. No, en ihmeitä odota tapahtuvan yhdessä yössä, mutta ainakin olen tietoinen siitä, että sillekin asialle nyt koitan OIKEASTI tehdä jotain, sen sijaan että vain suunnittelen.
Vaakaan en ole koskenut oikeastaan koko viikolla. Ei huvita.. Vaikka tiedän että olen pysynyt kiltisti kaidalla tiellä, ei huvita pettyä lukemaan juuri nyt viikonlopun kynnyksellä. Joten.. Pilaanpa siis ensiviikon menemällä vaakaan heti aamusta maanantaina :) No ei.. Kunhan vaan muistin, että en juurikaan ole jaksanut moista vekotinta kaivaa tuolta nojatuolin alta. Piilossa, mutta kuitenkin helposti saatavilla. Ei siis " poissa silmistä, poissa mielestä " - tyyliin!
Kaipa sitä tarvitsee nyt vaan astua rohkeasti perjantai- saappaisiin, ja kehitellä jotain mukavaa puuhaa.. Jospa sitä keittelis iltapuuron kaveriks vaikka kaloritonta kiisseliä? <3
Mukavaa viikonloppua, kettu kuittaa
Kyllä nyt tuntuu että takkuaa takkuamisenkin edestä. Väsyttää, mikä johtunee ankeasta loskasäästä. Aamu alkoi puurolla ja olen kovin ylpeä siitä, että sain eilen selätettyä ison herkkumörön. Lähes jatkuvasti takaraivossa jumputti mieliteot, ja se että pitää pitää näpit erossa. Kovaa tahtohjen taistelua tuntuu olevan. Tänään kaupasta on pakko hankkia kaapit täyteen jotakin terveellistä, että on jotain hyvää mihin tarttua heti kun siltä tuntuu.
Kovin vaikeaa on miettiä uusia ruokalajeja. On niin totuttautunut makaroonilaatikkoon ja ranskalaisiin ja nakkeihin. Pastaa ei ole tehnyt mieli aikoihin, on kai tullut jossain määrin kiintiö täyteen. Järin montaa perunaakaan ei ole hyvä syödä kerralla, eikä sekään ole ongelma vaan lähinnä se, mitä sen påerunankin kanssa söisi. Liha on kova sana.. sitä tekee mieli ja jo pienikin määrä saa tuon himon taltutettua. Viikonlopuksi jätän juurespadan teon, mukamas sitten jotain arjesta poikkeavaa, ja niin sanotusti parempaa? Näinköhän on?
Lauantaina olisi edessä appiukon kanssa ulos syömään - operaatio. Mieleni tekee perua, sillä mietin jo mielessäni, kannattaako salaatista maksaa..Sillä en todellakaan aio pilata tätä rytmiäni millään rasvaisella, eikä rasvaista edes tee mieli. Enkä myöskään haluaisi selitellä terveellisempää vaihtoehtoani laihdutuskuurilla, koska se lisää paineita ja helposti saa ihmiset möläyttämään jotakin sellaista mikä pistää oman kuppini nurin. Sitä kun on ollut koko pienen ikänsä isokokoinen, tuntuu että aina saa puolustella laihduttamistaan. Ihan vain jo siksikin että ei vielä koskaan ole lopulliseen päämääräänsä päässyt. Minähän en ole normaalipainoa varmaan syntymäni jälkeen edes kokenut?
Mutta.. ainakin olen oppinut sen, että muuttuakkin voi, jos oikeesti koittaa. Sen verta helposti on tälläkertaa lähtenyt käyntiin, vaikka paino tuntuukin jumittavan paikallaan. Mutta eiköhän se siitä, kun taas lähtee tonne ulkoilmaan käveleen ja liukastelemaan :) Siinämielessä olen itsestäni kovinkin ylpeä, että ennen, aina kun painon putoaminen on tehnyt stopin, olen lannistunut ja mättänyt herkkua herkun perään, tekosyyllä että ihan sama mitä syö, kun paino ei kuitenkaan putoa. Tähän ikään mennessä, ja kymmeniä laihduttamisia kokeneena, tiedän jo, että niitäkin päiviä ja hetkiä tulee, kun paino ei liikahda, menee sitten taas enemmän kerralla ,kun on joskus taas mennäkseen. Ei siis sen suurempaa stressiä..
Lähestyvää viikonloppua varten olisi tarkoituksena saada valmiiksi purkkeihin pilkottuja hedelmiä ja kasviksia.. niin surullisen kuuluisaan napostelu-tarpeeseen ensiavuksi. Ja huomiona vielä edellisiin, että olen nyt muistanut juoda vettäkin. Melkein olen jo päässyt tavoitteeseen juoda litran vettä päivässä :) jei mee !!!!!!!
Sateisiin tunnelmiin...
.jpg)
