Noniin.. Tästä se alkaa.
Jo toista blogiani hetken kirjoitelleena, sain ajatuksen aloittaa myös toisen. Joulun jälkeen päässäni heräsi ( vihdoin ! ) Ajatus elämäntapa muutoksesta. Se vaati pienen vauvani menetyksen. Miksi pitää sattua aina jotain pahaa, jotta sitä herää tutkiskelemaan omaa elämäänsä?
Olen koko ikäni ollut isokokoinen, joskus enemmän, ja joskus vähemmän. On tullut kokeiltua painonvartioita, nutrilettejä sun muita poppaskonsteja, koskaan lopullisesti kuitenkaan onnistumatta. Ilmeisesti se on mielenlujuus mikä on puuttunut matkasta. Nyt kuitenkin olen tekemässä muutosta täysin voimin, ja olenkin päässyt hyvään alkuun.
Jo kolmatta viikkoa olen elellyt suht kevyesti ilman sokereita ja ylimääräisiä rasvoja. Olen piirtänyt itselleni melkoisen tarkat ja tiukat rajat. Koska olen sorttia, että jos hiukan lipsuu, lipsuu pian kokonaan raiteiltaan. Karkit oli suhteellisen helppoa jättää taakse, mitä ihmettelin sillä koko loppuvuoden, vielä raskaana ollessani saatoin syödä suklaata päivittäin lähes kilotolkulla. Muutenkin on aina tarttunut herkkua mukaan joka kauppareissulla, ja vähintäänkin iltaisin on tullut mässättyä enemmän ja vähemmän terveellisellä ruoalla. Isoin muutos mikä on viimeaikoina tullut, on syömisen rytmittäminen. Pitkänaikaa on mennyt niin että on tullut oltua koko päivä syömättä, ja illalla tullut sitten istahdettua sohvalle, mojovan ruokasatsin kanssa. Mikä on oitis aiheuttanut valtavan väsymyksen, ja sen että seuraavana aamuna ei todellakaan ole ollut nälkä. Mutta toivon että tämä olisi nyt takanapäin ?
Kovin olen koittanut miettiä itselleni jotain terveellistä napostelemista? Välillä tulee kauhea makeanhimo, mitä olen välillä koittanut paikkailla limpparilla missä ei ole kaloreita. Muuten en suuri limppareitten kuluttaja ole, mutta näin se tuntuu tehoavan jonkinasteisena pika-apuna. Otetaan siis vastaan hyviä vinkkejä :) Iltanaposteluun olen käyttänyt kasviksia ja dippejä,mutta olisipa mukavaa saada siihenkinm vaihtelua. Muuten olen saanut päivän ruoat melkoisen hyvin omiin uomiinsa. Pitkästä aikaa olen ystävä kaurapuuron kanssa, ja sitä meneekin lautasellinen aamuisin ja iltaisin. Ennen olen puuronkin uittanut sokerissa,mutta nyt menee jo hyvinkin ilman, ja olen ohessa nauttinut vähä kalorisia mehukeittoja.Varsin hyvä vaihtoehto tuolle sokerille.
Joulukuisen synnytyksen jäljiltä, painoni opn pudonnut jo toistakymmentäkiloa. Mikä tietenkin osin johtuu ihan muista syistä,kuin syömisestä. Mutta nyt parin viikonaikana kun olen syönyt terveellisesti, on painoa pudonnut reilusti yli viitisen kiloa. Mikä riittää minulle. Parempi vähän kerrallaan, ja pysyvästi, kuin nopeasti ja paljon..jos se sitten heti tulee takaisin. <3 Toivossa on hyvä elää.
Olen tässä samalla myös aloittanut liikkumisen. Päivittäisen hyötyliikunnan ohella olen käynyt kävelemässä. Ostin kunnon ulkoilupuvun, mikä vähensi heti tekosyiden keksimistä lenkille lähdöstä. Kauaahan sitä ei vielä kerrallaan jaksa, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Sitä on muutaman vuoden varrella muuttunut täydelliseksi sohvaperunaksi.. BAD!! Kovin äkkiä se kunto kasvaa, vaikka pienin askelin eteneekin!
En ole sorttia joka ramppaa vaakassa kokoaikaa ja kirjoittaa ylös painoaan, ihan vaan koska koitan keskittyä vain siihen että jätän herkuttelut taakseni, joten sellaista blogia en varmastikaan tästä saa aikaiseksi.. Ajattelin kuitenkin tulla kertomaan kuulumisiani, jospa tämä saisi minut pysymään kaidalla tiellä. Toiminee vaikka ruokapäiväkirjana? :) Painoa kuitenkin on pudotettavissa montakymmentä kiloa, joten pitkä kuin nälkävuosi, saattaapi tästä operaatiosta tulla. Mutta se ei minua hidasta, olen näet päättänyt olla vielä lähes normaalipainoisen rajoissa, ja terve siltäosin kuin se vielä on mahdollista. :) Hyvät vinkit, apu ja ruokaoheetkin ovat siis varsin tervetulleita, kiitos :)
( Toinen blogini joka käsittelee kohtaamaani kohtukuolemaa löytyy osoitteesta pampula82@blogspot.fi )
Kettu kuittaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti