Täällä taas

Juu, täällä ollaan.Elossa ja voimissaan.. Ainakin melkein. Sallin itselleni muutaman herkuttelu päivän ja noniin, mieihän nyt sitten janoaa enemmän ja enemmän herkkuja ja hyvyyksiä Onse vaan kummallinen toi ihmisen pää sisältö.

Itseäni en ole punninnut aikoihin, tiedän että paino vähintäänkin jumittaa,jo s ei ole noussut. Onneksi kuitenkin tiedostan, että pystyn tästä kyllä taas tsemppaamaan. Takaraivossa jyskyttää alituiseen että nyt sitten taas ryhti ylös ja hommiin !! Perusolotila on ollut muutaman päivän todella todella väsynyt, pitäis vissiin syödä kasapäin hedelmiä että sais jotain  vitskuja kroppaansa. Kahvi on jäänyt taka-alalle ja sekin vissiin vaikuttaa siihen että on lähes kokoajan väsynyt- Salaattia en ole hylännyt, se on mukana ja pysyy.

Ja vaikka en ole hetkeen täällä kävässyt, ei se suinkaan tarkoita sitä että olisin  luovuttamassa, ei todellakaan. Kyllä tästä vielä noustaan entistä vahvempana.

Onko jollain jotain hyviä ideoita,miten saisi itsens taas kerralla ruotuun, ja innostuksen ja pirteyden takasin, ideoita kaivataan oikein olan takaa.. Junnaa junnaa ja vielä kerran siis junnaa.

Sen kummemmin ei oikein ole kirjoitettavaa johtuen juuri tästä junnauksesta, koitan kovasti keksiä mistä huomisaamuna aloittais, että ois pirtee ja tarmoo täynnä.. Palaan siis huomenna astialle, uusin kujein :)

Maanantain mansikat..

Taas on menossa uus viikko, herkkusuiden hiihtoloma on alkanut. Lapsilla siis. Eilen aloitettiin pannarilla, lauantaina oli käymässä isovanhemmat munkkien ja pullien kera, mutta sain kuin sainkin oltua syömättä, enkä ikinä olisi uskonut sanovani, että eipä juuri tehnyt muuten edes mieli. Olen siis vissiin todella päässyt irti sokerikoukusani. Ihanaa !

Painoa en ole vielä tänään kerennyt katsomaan, mutta liekö sillä niin edes merkitystä. Kuukautiset alkoi eile, joten se varmasti myös näkyy vaakassa.Joten en pane paitteeksi, vaikka kävisin siinä vasta ensi viikon maanantaina.. Aloitin myös e-pillerit, ja vähän jännitän miten ne painoon vaikuttaa. Itse koitan ainakin olla sitä mieltä, että ne eivät suoraan painoon vaikuta, vaan lähinnä ruokahaluun, ja sitä ainakin kyllä pystyn pitämään kurissa. Ainakin tähän asti se on toiminut hyvin.

Soppakuurilla ollaan oltu viikonloppu lasten kanssa, ihan omasta tahdosta, ei pakosta. Vaikee ajatella sellaisia ruokia mitkä olisi kaikille maistuvia, mutta silti myös terveellisiä ja monipuolisia. Salaattia ainakin tänään väännetään urakalla, se on varmaa. Moni on jo huomannut painoni pudonneen, ja oikeastaan huomaan sen jollaintasolla itsekkin. Ainakin kun katselen vuoden takaisia valokuvia, ero on todella selkeä. Se kyllä tsemppaa oikeastaan enemmän kuin sanat.. Kun on jotain konkreettista ja näkyvää mihin verrata. Itsensä kun peilistä näkee aina jotenkin niin väärin. Yleensä aina pienempänä kuin mitä onkaan.. Mutta valokuvat eivät kyllä valehtele kiloakaan alempaan suuntaan.

Laskeskelin että mikäli vuoden jaksaisin tässä hyvällä mielellä jatkaa, eikä suuria retkahduksia tulisi, painaisin jo reippaasti alle sadan.. Se on kyllä ihana ajatus, ja kyllä kovasti sinne tähtään. Viisi viikkoa takana, ja se on enemmän mitä koskaan ennen. Eniten olen ylpeä siitä että en ole laitanut suuhuni ensimmäistäkään karkkia, enkä pitsasiivua.. Sen en olisi uskonut olevan mahdollistakaan. Minulle siis tämä viisi viikkoakin on kyllä huima saavutus jo sinällään.

Tupakointi on vähentynyt huomattavasti, jota mitä sitäkään en olisi ikinä uskonut. Rahan säästö on jo selvästi huomattavissa, meitä kun onhuushollissa kaksi korsteenia.. Ja kumpikin on nyt aisoissa. Kyllä elämä siis tavallaan hymyilee silläkin suunnalla. Säästöön jäävällä rahalla saa sitten vaikka uusia PIENEMPIÄ vaatteita, ja farkkuja jo odottelenkin sapauvaksi postissa. Ja toivon, että ne eivät ole suuret.. 

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin..
Appelsiinit on muuten nyt ihanan makeita :)

Ahma kuittaa.

Uudet kujeet

Täällä sitä kuulkaa ollaan, vaikka vähän hiljasempaa on ollutkin :) Lunta tulee ikkunoista ja ovista, vaikka pitäs mun mielestä jo olla niinku sulamssa pois.

Remppa kuitenkin on oikeinkin hyvällä mallilla. Päätin että en tee tästä kirjoittelusta ns. pakkopullaa, mutta koitan ainakin kertaan viikkoa käydä kertomassa ja kirjaamassa kuulumisia. Vaakaan en ole vielä tänään koskenut, vaikka on maanantai, josta on tullut mun vaaka-päivä. Vasta on menossa mukillinen aamukahvia, ja puurolautasellinenkin lämmittää jo masussa mukavasti.

Edelleenkään en ol sortunut mihkään maata kaatavaan. Ainoa mitä olen nyt muutamana päivänä syönyt, on pilkotut kasvikset ja dippi. Olen ajatellut että ainakaan se ei ole niin paha, kuin pussillinen dumleja tai kebabrulla, joita on tullut tässä elämässä ahdettua enemmän kuin riittävästi. Paino on pudonnut siinämäärin että nyt sen alkaa oikeasti huomata vaatteissa. Lähes kaikki mitä kaapista ottaa,suorastaan roikkuu päällä. Oli kyse housista, tai alusvaatteista.- MEE LIKE !!
Kasvoista minulla on aina ensimmäisenä näkynyt tuo painon lähteminen, ja niin se taitaa näkyä nyttenkin,  aika harvoin tulee peiliin katseltua ( koska meillä niitä ei ole kuin yksi vessassa ), niin enpä oikein siis tiedä sanoa.

Saalaattia menee enemmän kuin ennen varmasti vuodessa yhteensä. Meillä oli eilen hääpäivä, ja käytiin ns. "ulkona" syömässä, ja minä söin vain ison kasallisen mitä ihanampia, värikkäämpi'ä ja maistuvampia raasteita ja salaatteja. Ja sain oikein vatsani piukalle. Hyvä mieli. Enmpä olisi ennen moiseen pystynyt, katsellessa kun toiset vieressä syö majoneesilla kuorrutettua riisisalaattia, kermalla kuorrutettuja perunoita, ja kermalla hunnuttua lohta. Mutta ei tehnyt pahaa ollenkaan, ja suorastaan nautein lounaastani :)
Tänään olis tarkoitus taas mennä kauppaan täyttämään omia ruokavarastoja. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni teen makaroonilaatikkoa tummista makaroneista, ja tasan ensimmäistä kertaa meinasin joukkoon sisällyttää miniporkkanoita ja vihannespussin. Rinnalle suunnittelin salaatteja ja porkkanaraastetta, joten listalla on siis kasa niitä. Viimeksi tehtiin isoihin kulhotiiviöihin valmiiksi, ja lähes viikon ne kesti tuoreina ja hyvinä ja riitti hyvin jokapäivälle. Vielä kun sais miehen innostuun rehuista ;) Sille alkaa jo yhdessä tomaatissa olemaan haastetta. Mutta, hiljaahan se hyvä sieltä tulee..

Mutta kuukausi on täynnä ilman sokereita, karkkeja, mehuja, ja näkyää rasvaa. MEEEEEEE LIKE !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Että eikun vaan jatkamaan..

palaan taas kuulolle.

Ahma kuittaa ;)

Keskellä viikkoa..

Keskiviikon, lähes keskipäivä.
Tässä sitä mennään eteenpäin, hitaasti,mutta varmasti. Edellis-iltana tehtiin kasapäin erilaisia salaatteja ja raastetta jääkaappiin. Hyvä idea oli, sillä oli mukava lisä ruoan kanssa napsittuna ja nälkä pysyi kauan loitolla. Eilen nukuin alkuillasta pienet päikkärit, ja herättyäni taas tajusin yhden tekijän makkaroihini. Heti tekee mieli syödä kun on tylsää, hiljaista ja on herännyt päiväunilta. Nälkä ei ollut ollenkaan, oikeastaan olin vielä täysi päivän ruoasta,mutta silti olisin voinut kahmia suuhunu lähes mitä vain, kaksin käsin.
Tässä kohtaa onneni oli tupakka, joka hetkellisesti sai suuhuni niin pahan mauan, että herkuttelusuu hetkeksi hellitti huutelemistaan. Kyllä se syöminen vaan on yksi iso mörkö.. Mutta talutusnuorassa, edelleen.

Kun olen tilojani julkaissut mm. facebook profiilissani, ihmiset ovat huomanneet ns. "remontointini" . Moni on tsempannut ja kehottanut minua kokeilemaan tätä uutta ja niin kuulemma tehokasta Fit farmia. Laitankin tähän linkin, sikäli mikäli joku saa kipinän tai haluaa tutustua asiaan paremmin

" Jutta ja superdieetit "

Itsekin kovin kyseisestä laihdutusmuodosta kiinnostuin ja lueskelinkin tovin sivulta löytyviä ns. onnistumistarinoita. Onhan se ihmisiltä sulanut valtava määrä läskiä, varsin pienessäkin ajassa. itse mietin omalla kohdallani, etä onko dieetti liian orjallinen. Sinnehän kun on mukaan ilmoitautunut, niin saa omat tarkat ruoka-ohjeet, sekä myös liikuntaharjoitukset. Ruoka pitänee punnita tarkasti ja tottakai sen pitää sitten olla juuri sellaista kun on kehoitettu. Minulla tulee heti mieleen raha.. Etä jos ruoka jota kehotetaans yömään on kovin kallista? Koska minun lompakkoni ei sitä kauaa kestä, tai entä jos en jaksakaan käydä salilla, osaisinko tehdä samat harjoitteet kotona? Tai tulisiko niitä tehtyä, mikäli tulee päivä, kun ei vain kertakaikkiaan kiinnosta? Mutta tutustumisen arvoinen juttu ehdottomasti !!

Painoa en taas ole käynyt katsomassa, koska en tunne siihen tarvetta. Vaatteista huomaa, että ainakin ruho on jonkinverran mennyt kasaan. Paidat varsinkin jotka on enennen nuollut ihoa, roikkuvat nyt mutkalla päälläni. Positiivista siis sekin kyllä! Olen kyllä erittäine tyytyväinen siihen, että olen saanut ruokavalioni ja syömiseni pidettyä tiukassa kurissa. Edes leipää tehdessä ei tule heitettyä suuhun ylimääräisiä leikkeleenpalasia, ja juusto onkin jäänyt minulta kokonaan pois, ja sen tilalla sitten juon muutaman lasillisen maitoa. Vedenkin olen nyt saanut lisättyä tähän touhuun, huomaamatta menee se puolilitraa kerralla, kun ottaa ison lasillisen vaikka tähän tietokoneelle viereen. Niin sekään ei tunnu niin pakkojuotolta.

Kaikinpuolin siis viikko on tähän asti ainakin mennyt melkoisen hyvin, ollaan siis tyytyväisiä tälläkin kertaa :)

Kettu kuittailee...

Uusin eväin..

Noniiiin..
Pienen viikonlopun hiljaisuuden jälkeen,täällä ollaan taas :) Vaakassa on käyty, ja näyttäähän se taas muutaman kilon vähemmän ! Mee like :)

Viikonloppu meni silmissä sujahtaen, ja kyllä, selvisin siitä ilman herkkuja! Syytä siis olla ylpeä. Kyläiltiinkiin muutamaan otteeseen, eikä pullat ja herkut huudelleet minua kutsuvasti ! Ainoa mihin onnistuin itseni nyt saamaan koukkuun, on kanahimo !! Kovasti tekee mieli liekkisiipiä, mutta VIELÄ en ole niitäkään kotiin raahannut. Kiltisti otin viereiseltä hyllyltä kaurahiutaleita ja marssin eteenpäin.
Myös margariinin sain vaihdettua vähärasvaisempaan.. Niissäkin on makuja niin monia, että oikeastaan en tykkää kuin yhdestä, mutta nmyt kun sitä vain hipaisee leivälle, niin maku ei oikeastaan edes tunnu.

Tältä päivältä on jo puurot ja leivät syöty aamupalaksi ja kahvia keitetty uudella kahvinkeittimellä, ah! Koitan tässä saada isäntää innostumaan uimaan lähtemisestä, vielä ei ole uikkarit jalassa, mutta vielä mä onnistun siinäkin.
Lenkkeily on jäänyt viikonlopulta, mutta liikkunut olen muuten hyötyliikunnan merkissä portaita, ja tavarataloissa. Illaksi olen jo ladannut uutta musiikkia soittimeen, joten sitten kutsuu lenkkipolku, ilmakin sen nyt jo sallii <3

Huomasin tässä viikonloppuna, että käsistä on alkanut erottua se "oikea käsi" ja jonkinsortin lihakset. Nämä surullisen kuuluisat allit roikkuvat toki siinä suoraan alapuolella, mutta on ollut jännä huomata että esiin on tullut se käsivarsi, mikä siinä ilman läskiä pitäisi olla. Äitini myös huomasi viikonloppuna jenkkakahvojeni pienennneen, ja takapuolen.. Jotain siis ainakin on tapahtunut muidenkin silmissä, vaikka mitään massiivista muutosta ei huomaakkaan.

Tänään onkin sitten listalla karjalanpaisti jonka tein jo perjantaina valmiiksi. Ja huomenna sitten juureksia. Kasvikset eón nyt ollut enemmänkin salaattina leivällä ja porkkanana lautasen reunustalla, mutta hiljaa hyvä tulee. Vielä kun oppisi syömään kalaa.. Muutakin kuin sitä savustettua lohta.
Mutta niin se lähti käymään neljäs viikko jo tätä terveellisempää elämää. Enmpä olisi uskonut, jos minulle olisi joku sitä sannut ennen joulua. Tosin, vauvan menetyksestähän kaikki alkoi, ja suru sulatti läskiä. Mutta eikai sitä tarvitse määritellä,mistä kaikki lähti liikkeelle. Parempi kuitenkin näin, että lähti.. 

Tupakanpoltto onkin sitten asia erikseen. Ensimmäinen päivä meni hienosti, kunnes sitten taas ei enään mennytkään. Miten se voikin olla niin kovin kovin vaikeaa? Vaikka pakosta kyllä olen hienosti muutamankin päivän ilman.. Mutta jos vain mahdollisuus on, niin kyllähän sitä asitten tulee mentyä. Vähentyyhän se toki, mutta kun tarvis olla kokonaan ilman. Olen päättänyt lopettaa ilman mitään apukonsteja, kuten purkkaa ja sen sellaista, koska kovin äkkiä jää sitten koukkuun niihin. Mutta mutta.. Koskahan se oikee fiilis sitten tulee, että saa mielensä hallittua siinä määrin, että sitä tupakkaa ei sytyttäiskään? Noh.. Luovuta kyllä en. Tänään on taas uus hyvä päivä kokeilla.

Mukavaa viikkoa hei sullekin, ootko sä saanu painoa pudotettua jollain helpolla konstilla?

Kettu kuittaa.

Pinna kireellä..

Kyllä. Tänään on pinna äärimmäisen kireellä. Enpä osaa sanoa miksi.. Johtuneeko siitä että lapset lähtevät isälleen, vaiko siitä että tekee mieli jotain tosi rasvasta ja lihottavaa paskaa. Jos suoraan saa sanoa..
Perjantai.. jos tästä päivästä pääsis ylitte ni huomenna varmaan olis taas asteen verran helpompaa.. Illalla täytynee mennä paahtamaan kävelylenkkiä, vaikka kovin jo suunnittelin, että se saa alkaa vasta huomenna. Johonkin on kuitenkin pakko purkaa kireyttä.. Isännän sijasta taidan valita ne lenkkipolut !

Eilen jäi iltapäivä ruokailu väliin kun oli vieraita.. Heti kun joku tulee sekottamaan muuten niin kellontarkan rytmini, niin pam, kaikki sekoaa. Heti tuli väsymys, ja vitutus seurasi hyvänä kakkosena. Joku toki ajattelee tässä kohtaa, että eihän se maailmanloppu ole, mutta olen nyt päättänyt pitää kiinni ruoka-ajoistani, niin kyllä se pienoinen loppu oli. Koitin sitten kuitenkin iltapalaani odotellessa täyttää kalorivajettani dipillä ja makealla paprikalla.. Kyllä se ainakin mielialaa hiukan kohensi.

Olo on kuin karhulla. Hiki puskee niinkuin kävelsisin turkki päällä ja olo on kovinkin möykkymäinen, eikä juurikaan ketterä. Uimaan tekis mieli, joten hankintalistalla on kunnolliset ja sopivat uikkarit! Olis kivaa vaihtelua tuolla loskassa tarpomiseen, vaikka tosin ihoni psoriaksineen saattanee kuitenkin olla toista mieltä. Kokeilla kuitenkin vissiin kannattaa, edelliskerrasta on kuitenkin jo tovi aikaa, joten kloorin vaikutuksesta ihoon ei tiedä.. Mutta muuten ajatus houkuttaa kovinkin.. viileä vesi ja urheilu, TOIMII !!

Tänään alkaa sitten vierottautuminen myös tupakasta.. Sekin on ollut listalla jo pidemmän aikaa, mutta mihinkäs sitää kettu karvoistaan pääsee. Hermo siis saattaa olla kireällä jo siksikin, kun tietää, että ei sopisi alvariinsa rampata parvekkeella. Tottumista, eihän se muuta vaadi. Eikä siitä tupakasta oikeastaan edes ole apua.. kunhan vain on hankkinut itselleen addiktion. Ruoka-tupakka, kahvitupakka, välitupakka, aamutupakka.. No, en ihmeitä odota tapahtuvan yhdessä yössä, mutta ainakin olen tietoinen siitä, että sillekin asialle nyt koitan OIKEASTI tehdä jotain, sen sijaan että vain suunnittelen.

Vaakaan en ole koskenut oikeastaan koko viikolla. Ei huvita.. Vaikka tiedän että olen pysynyt kiltisti kaidalla tiellä, ei huvita pettyä lukemaan juuri nyt viikonlopun kynnyksellä. Joten.. Pilaanpa siis ensiviikon menemällä vaakaan heti aamusta maanantaina :) No ei.. Kunhan vaan muistin, että en juurikaan ole jaksanut moista vekotinta kaivaa tuolta nojatuolin alta. Piilossa, mutta kuitenkin helposti saatavilla. Ei siis " poissa silmistä, poissa mielestä " - tyyliin!

Kaipa sitä tarvitsee nyt vaan astua rohkeasti perjantai- saappaisiin, ja kehitellä jotain mukavaa puuhaa.. Jospa sitä keittelis iltapuuron kaveriks vaikka kaloritonta kiisseliä? <3

Mukavaa viikonloppua, kettu kuittaa

Näinköhän on..

Kyllä nyt tuntuu että takkuaa takkuamisenkin edestä. Väsyttää, mikä johtunee ankeasta loskasäästä. Aamu alkoi puurolla ja olen kovin ylpeä siitä, että sain eilen selätettyä ison herkkumörön. Lähes jatkuvasti takaraivossa jumputti mieliteot, ja se että pitää pitää näpit erossa. Kovaa tahtohjen taistelua tuntuu olevan. Tänään kaupasta on pakko hankkia kaapit täyteen jotakin terveellistä, että on jotain hyvää mihin tarttua heti kun siltä tuntuu.

Kovin vaikeaa on miettiä uusia ruokalajeja. On niin totuttautunut makaroonilaatikkoon ja ranskalaisiin ja nakkeihin. Pastaa ei ole tehnyt mieli aikoihin, on kai tullut jossain määrin kiintiö täyteen. Järin montaa perunaakaan ei ole hyvä syödä kerralla, eikä sekään ole ongelma vaan lähinnä se, mitä sen påerunankin kanssa söisi. Liha on kova sana.. sitä tekee mieli ja jo pienikin määrä saa tuon himon taltutettua. Viikonlopuksi jätän juurespadan teon, mukamas sitten jotain arjesta poikkeavaa, ja niin sanotusti parempaa? Näinköhän on?
Lauantaina olisi edessä appiukon kanssa ulos syömään - operaatio. Mieleni tekee perua, sillä mietin jo mielessäni, kannattaako salaatista maksaa..Sillä en todellakaan aio pilata tätä rytmiäni millään rasvaisella, eikä rasvaista edes tee mieli. Enkä myöskään haluaisi selitellä terveellisempää vaihtoehtoani laihdutuskuurilla, koska se lisää paineita ja helposti saa ihmiset möläyttämään jotakin sellaista mikä pistää oman kuppini nurin. Sitä kun on ollut koko pienen ikänsä isokokoinen, tuntuu että aina saa puolustella laihduttamistaan. Ihan vain jo siksikin että ei vielä koskaan ole lopulliseen päämääräänsä päässyt. Minähän en ole normaalipainoa varmaan syntymäni jälkeen edes kokenut?

Mutta.. ainakin olen oppinut sen, että muuttuakkin voi, jos oikeesti koittaa. Sen verta helposti on tälläkertaa lähtenyt käyntiin, vaikka paino tuntuukin jumittavan paikallaan. Mutta eiköhän se siitä, kun taas lähtee tonne ulkoilmaan käveleen ja liukastelemaan :) Siinämielessä olen itsestäni kovinkin ylpeä, että ennen, aina kun painon putoaminen on tehnyt stopin, olen lannistunut ja mättänyt herkkua herkun perään, tekosyyllä että ihan sama mitä syö, kun paino ei kuitenkaan putoa. Tähän ikään mennessä, ja kymmeniä laihduttamisia kokeneena, tiedän jo, että niitäkin päiviä ja hetkiä tulee, kun paino ei liikahda, menee sitten taas enemmän kerralla ,kun on joskus taas mennäkseen. Ei siis sen suurempaa stressiä..

Lähestyvää viikonloppua varten olisi tarkoituksena saada valmiiksi purkkeihin pilkottuja hedelmiä ja kasviksia.. niin surullisen kuuluisaan napostelu-tarpeeseen ensiavuksi. Ja huomiona vielä edellisiin, että olen nyt muistanut juoda vettäkin. Melkein olen jo päässyt tavoitteeseen juoda litran vettä päivässä :) jei mee !!!!!!!

Sateisiin tunnelmiin...

Vielä yksi banaani?

Sateisena alkaa herkuton keskiviikko. 
Eilen näin telkkarissa mainoksen keventäjissä, ja sivulla poikettuani, huomasin siellä pienen testin. Testiin sai syöttää omat tiedot, ja se kertoi kuinka kauan keventäjien avulla kestäisi päästä tavoitepainoonsa. Minulle se ilmoitti muistaakseni 83 viikkoa. Reilu vuosi siis.

KEVENTÄJÄT

Ei oikeastaan kuulosta ollenkaan mahdottomalta ajalta. Onhan se pieni aika, kun ajattelee koko loppuelämää, laihempana ja terveempänä. Melko kallis palvelu vain tuokin, tähän hetkiseen rahatilanteeseen sovitettuna.Mielummin laitan nekin eurot sitten kasviksiin ja hedelmiin. Onhan se kuitenkin pakko joskus tulla toimeen ilman mitään apuohjelmiakin. Mutta onhan tuoltakin hyvä ottaa pieniä vinkkejä avuksi ja näin alkuun. Ilma ei ole kovin houkutteleva, jotta lähtisi kävelemään. Vettä tulee kuin aisaa ja on luvattu kovaa lumimyräkkääkin. Kuuluisia tekosyitä, tiedän.. Mutta niinkauan kun saan pidettyä suuni kurissa sokerin ym suhteen, annan itselleni armoa. Mieluummin sitten ulkoilen kuivissa kengissä, kuin raahaudun puoliväkisin märissä varusteissa.

Eilen ostin välipalaksi mustikkajugurttia. Ajattelin että se olisi parempi vaihtoehto kuin leipä, ja tekee varmasti myös vatsalle hyvää. Viikonlopuksi ajattelin kasata itselleni ison hedelmäsalaatin.. Viikonloppuna kun se herkutteluvimma on minulla suurimmillaan, johtuen vanhasta totutusta tavasta tuijottaa yömyöhään telkkaria, käsissä hjotain rasvaista ja hyvää ruokaa. Mutta, kevyin mielin kuitenkin odottelen saapuvaa perjantaita, ei se sen suurempi mörkö ole, kuin avonaiset suklaalevyt pöydillä. Selviän kyllä !

Ajattelin viikonloppuna myös kokeilla tehdä uunissa sipsejä kasviksista. Löysin netistä houkuttelevan ohjeen, ja ainakin näyttää ja kuulostaa varsin herkulliselta.. bataatista ja kesäkurpitsasta näkyy siis olevan moneksi.

Netistä löytyi myös hyvä ohje juureksille.. kokeiliskoos?

1 kg lanttua
1 kg porkkanoita
1 kg punajuuria
2 rkl oliiviöljyä

GLASYYRI
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
1 rkl omenaviinietikkaa
suolat ja pippurit

Kuori ja pilko juurekset pikkurillinkokoisiksi paloiksi. Porkkanat voi jättää vähän isommiksi (kypsymisajan mukaan).

Laita juurekset laakeaan vuokaan. Lorauta öljyä sekaan ja pyörittele juurekset sekaisin.

Vuoraa folio päälle ja uuniin 225 astetta / 40min. Puolivälissä voi sekoittaa juureksia kerran.

Ota vuoka uunista ja kaada varovasti ylimääräinen neste pois. Sekoita juurekset taas kertaalleen ja kaada glasyyri tasaisesti pinnalle.

Laita vuoka takaisin uuniin 20 minuutiksi ilman foliota niin juurekset saavat nätin värin ja kiillon.

Näillä eväillä?

Puurolla pääsee pitkälle !

Tiistai alkaa sateisena mutta reippaasti kuitenkin keittelin heti herättyäni aamupuuron ja kaveriksi pari leipää, salaatilla ja kurkulla. Tajusin herätessäni, että olen juonut syömisiseni kanssa varsin vähän, en juuri ollenkaan. Pitänee siis tehdä parannus siihen. Vesikin kun maistuu hyvälle, kun sen saa kylmänä juoda. Aamukahvi on vielä juomatta, mutta sekin asia vielä korjaantuu :)

Tänään en aamusta mennyt vaa´alle, ajattelin että josko yllätys olisi positiivisempi, jos kävisin vasta ensiviikon alussa? Pakkohan kun ei ole käydä ollenkaan, mutta mielenkiinnosta lähinnä..
Eilen olin sen verta reippaalla tuulella että tein valmiiksi jo ruokaa koko loppuviikoksi. Karjalanpaistia ja kanarisottoa. Lasten kanssa sitten saadaan arpoa kuka mistäkin kattilasta mitäkin syö. Itse olen jo tottunut varsin pieniin annoksiin. Hyvä niin. Täyteen tulee jo pienestä osasta siitä mitä ennen on tarvinut tunteekseensa itsensä kylläiseksi ( lue: ähkyksi ) . Mukavaa huomata siis että jotain ainakin on tapahtunut positiivisempaan suuntaan. Tällä hetkellä tuntuu että voisin vallan hyvin jatkaa tätä loputtomiin. Toki tiedostan senkin että varmasti repsahduskin siellä häämöttelee nurkalla, mutta koitan olla keskittymättä siihen liiaksi. Tulee jos tulee, ja siitä sitten taas noustaan uuteen nousuun.

Ihanaa kun kohta on kevät ja sitä myötä kesä. Haaveilen jo olevani senverta hyvässä kunnossa että jaksaisin kävellä pitkin toreja ostamassa uusia ja tuoreita kasviksia ja marjoja. Sitä on tullut harrastettua esikoisen ollessa pieni ( ja torin ollessa lähempänä ), mutta viimevuosina se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Tänä kesänä kaikki on toisin. Lupaan sen ainakin itselleni, jollen kenellekään muulle.
Lapset ovat kohta vuorostaan isällään ja jään mieheni kanssa kahdestaan. Ajattelin tehdä meille erilaisia kasvissosekeittoja, maisteltavaksi. Ennen en olisi voinut kuvitellakaan täyttyväni moisesta, mutta nyt muutaman kerran tehtyäni voin todeta ihan ääneen, että voi vitsit, se olikin ihan hyvää :) Sitä alkaa avautumaan kokonaan uusi maailma eteen, ja ah !! se piristää jos mikä !
Eilen oli torpan miesväellä herkuttelupäivä, kun tein pannaria, hillon ja kermavaahdon kera. Itse toki pystyin kieltäytymään ,mutta tälläkertaa se ei tuntunut pahalta ja oli mukava nähdä kun toiset herkuttelivat. Minä sain mielihyväni jo tuoksusta mikä levisi pitki kotia <3 Vaikka muuväki onkin hienosti kannustanut minua, moussuttamatta herkkuja nenäni edessä, on mukavaa silti antaa välillä toisille niitä herkutteluhetkiä. Pakkohan se on tottua siihenkin asetelmaan, että toiset syövät kanssasi sitä, mitä itse et syö. Eihän tässä kuitenkaan kaapissa laihduteta!

Millaisia kasvissosekeittoja sinä olet tehnyt/ maistanut? Mitä suosittelisit minulle? :)

Mukavaa tiistaita, kettu kuittailee....

Jumitus maximus

Jumitus maximus...

Maanantai ja taas alkaa uusi viikko kaurapuurolla ja mehukeitolla. Aamulla pomppasin vaakaan, ajattelin että jos pientä ns. välitarkistusta..
Paino jumittaa samoissa ,missä muutama päivä sittenkin. Mieleni tekee vetää samantein kaksin käsin suklaata ja muita herkkuja, kun paino kuitenkaan putoa. Päätin kuitenkin aloittaa aamun tuolla kaurapuurolla. Voihan se jumitus muustakin johtua.. kaloreita en ainakaan ole liikaa kerännyt. 

Mietin muita hyviä vaihtoehtoja kaurapuurolle. Tosin se kyllä on tullut lemppariksi, mutta vaihtelukin toki voisi piristää. Muiden puurojen ystävä en juurikaan ole, joten ne on poissa laskuista.. Joten.. Mitä voisi syödä puuron sijasta? Puuro kuitenkin pitää hyvin nälkäpeikkoa loitolla ja on kivan lämmintä heti aamutuimaan. Ainakin näin talvella.. Miten mahtaa olla kesällä puuron laita? Aika näyttää..

Tänään on mentävä hedelmä kaupoille. Tekee mieli jotain raikasta ja keltaista, ehkäpä appelsiinia tai jotain muuta makeahkoa. Ostaa pitää myös tuota uutta 100 % ruisleipää, olen kovin tykästynyt siihen. Olen testannut kumpaakin vaihtoehtoa, pehmeää ja perinteistä, ja jopa tuo pehmeä on todella hyvää. Todellakin " taikaruisleipää" ..

Porkaana versio on vielä kokeilemtta, pitänee seuraavaksi iskeä siihen. Mikään suuri leivän kuluttaja en todellakaan ole, mutta aamuisin on mukavaa syödä muutama viipale puuron ja salaatin kera <3 SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI !

Kirjauduin eilen kalorilaskuri.fi sivustolle, kaksiviikkoa suht halvalla. Tuntuu melko kätevältä sivustolta, varsinkin jos osaa käyttää, mitä minä en oikein vielä voi sanoa osaavani. Kätevästi kuitenkin saa kirjattua ruokapäiväkirjaa ja tarkistettua tutuimpien ruoka-aineiden kalorimääriä. Eilen totesinkin miehelleni, että pitänee ostaa myös pieni talousvaaka. On niin kovin vaikeaa arvioida annosten määrää, vaikka en tarkkuusammuntaa tässä suoritakaan. Kiva olisi kuitenkin saada jonkinlaista suuntaa, mitä mikäkin gramma määrä käytännössä tarkoittaa. Painonvartija aikoinani sellaisen vaa´an omistinkin, mutta missä lie olen seinään heittänyt kun ei paino olekaan pudonnut yhdessä yössä ;)

Oma vaakani on varsin kätevä. Ostin sen edellisellä laihdutuskierroksellani. Kiloja se näyttää 180 kg asti, mitä en onneksi vielä koskaan ole painanut. Samalla vaa´alla saa myös kehon rasvaprosentin ja lihasmassan selville. Niin, siis mikäli osaa käyttää. Minähän en enään osaa,koska en muista mitä nappia milloinkin painettiin, ja ohjekirjaa ei enään ole. Mutta periaatteessa siis kovin on kätevä! Vaakaan saa tallennettua myös omat tiedot, ja muistipaikkojakin on, joten on kyllä oiva apuväline laihduttamiseen. Itse tosin siinä en hypi alvariinsa, kerta viikkonkin tuntuu olevan ihan tarpeeksi. Pääasiahan olisi oppia oikea ja terveellinen tapa ruokailla ja liikkua, ja sitä ei kai vaaka opeta.

Eilen ostettiin iso pussillinen porkkanoita. Meinasin että kun nyt olen alkanut pikkuhiljaa ystävystyä vihannesten ja kasvisten kanssa, voisin keitellä porkkanaa lisäkkeeksi. Keitettynä siitä tulee hiukan makeaa, joten pitänee myös makeanhimoa loitolla. Ja oli miten oli, onkai ainakin parempaa naposteltavaa kuin karkit ja pullat. Millaisia mahtaisi makean nälkään olla patukat joita kaupoissa myydään? Nämä niinsanotusti terveelliset versiot? Joskus olen painonvartijoissa näitä harrastanut, ja silloin oli joukossa niin hyviä, kuin sitten niitä huonojakin. Ja huonoista jää äkkiä se terveellisen maku suuhun, mikä ei taas minulla sitten aja karkin asemaa. Toisaalta, kannattaako niihinkään sitten ripustautua? Parempi ehkä opetella olemaan ilman, ja sallia itselleen kuukaudessa muutaman herkuttelupäivän?

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Kettu kuittaa!

Alku aina hankalaa..

Noniin.. Tästä se alkaa.

Jo toista blogiani hetken kirjoitelleena, sain ajatuksen aloittaa myös toisen. Joulun jälkeen päässäni heräsi ( vihdoin ! ) Ajatus elämäntapa muutoksesta. Se vaati pienen vauvani menetyksen. Miksi pitää sattua aina jotain pahaa, jotta sitä herää tutkiskelemaan omaa elämäänsä?

Olen koko ikäni ollut isokokoinen, joskus enemmän, ja joskus vähemmän. On tullut kokeiltua painonvartioita, nutrilettejä sun muita poppaskonsteja, koskaan lopullisesti kuitenkaan onnistumatta. Ilmeisesti se on mielenlujuus mikä on puuttunut matkasta. Nyt kuitenkin olen tekemässä muutosta täysin voimin, ja olenkin päässyt hyvään alkuun.

Jo kolmatta viikkoa olen elellyt suht kevyesti ilman sokereita ja ylimääräisiä rasvoja. Olen piirtänyt itselleni melkoisen tarkat ja tiukat rajat. Koska olen sorttia, että jos hiukan lipsuu, lipsuu pian kokonaan raiteiltaan. Karkit oli suhteellisen helppoa jättää taakse, mitä ihmettelin sillä koko loppuvuoden, vielä raskaana ollessani saatoin syödä suklaata päivittäin lähes kilotolkulla. Muutenkin on aina tarttunut herkkua mukaan joka kauppareissulla, ja vähintäänkin iltaisin on tullut mässättyä enemmän ja vähemmän terveellisellä ruoalla. Isoin muutos mikä on viimeaikoina tullut, on syömisen rytmittäminen. Pitkänaikaa on mennyt niin että on tullut oltua koko päivä syömättä, ja illalla tullut sitten istahdettua sohvalle, mojovan ruokasatsin kanssa. Mikä on oitis aiheuttanut valtavan väsymyksen, ja sen että seuraavana aamuna ei todellakaan ole ollut nälkä. Mutta toivon että tämä olisi nyt takanapäin ? 

Kovin olen koittanut miettiä itselleni jotain terveellistä napostelemista? Välillä tulee kauhea makeanhimo, mitä olen välillä koittanut paikkailla limpparilla missä ei ole kaloreita. Muuten en suuri limppareitten kuluttaja ole, mutta näin se tuntuu tehoavan jonkinasteisena pika-apuna. Otetaan siis vastaan hyviä vinkkejä :) Iltanaposteluun olen käyttänyt kasviksia ja dippejä,mutta olisipa mukavaa saada siihenkinm vaihtelua. Muuten olen saanut päivän ruoat melkoisen hyvin omiin uomiinsa. Pitkästä aikaa olen ystävä kaurapuuron kanssa, ja sitä meneekin lautasellinen aamuisin ja iltaisin. Ennen olen puuronkin uittanut sokerissa,mutta nyt menee jo hyvinkin ilman, ja olen ohessa nauttinut vähä kalorisia mehukeittoja.Varsin hyvä vaihtoehto tuolle sokerille.

Joulukuisen synnytyksen jäljiltä, painoni opn pudonnut jo toistakymmentäkiloa. Mikä tietenkin osin johtuu ihan muista syistä,kuin syömisestä. Mutta nyt parin viikonaikana kun olen syönyt terveellisesti, on painoa pudonnut  reilusti yli viitisen kiloa. Mikä riittää minulle. Parempi vähän kerrallaan, ja pysyvästi, kuin nopeasti ja paljon..jos se sitten heti tulee takaisin. <3 Toivossa on hyvä elää.

Olen tässä samalla myös aloittanut liikkumisen. Päivittäisen hyötyliikunnan ohella olen käynyt kävelemässä. Ostin kunnon ulkoilupuvun, mikä vähensi heti tekosyiden keksimistä lenkille lähdöstä. Kauaahan sitä ei vielä kerrallaan jaksa, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Sitä on muutaman vuoden varrella muuttunut täydelliseksi sohvaperunaksi.. BAD!! Kovin äkkiä se kunto kasvaa, vaikka pienin askelin eteneekin!

En ole sorttia joka ramppaa vaakassa kokoaikaa ja kirjoittaa ylös painoaan, ihan vaan koska koitan keskittyä vain siihen että jätän herkuttelut taakseni, joten sellaista blogia en varmastikaan tästä saa aikaiseksi.. Ajattelin kuitenkin tulla kertomaan kuulumisiani, jospa tämä saisi minut pysymään kaidalla tiellä. Toiminee vaikka ruokapäiväkirjana? :) Painoa kuitenkin on pudotettavissa montakymmentä kiloa, joten pitkä kuin nälkävuosi, saattaapi tästä operaatiosta tulla. Mutta se ei minua hidasta, olen näet päättänyt olla vielä lähes normaalipainoisen rajoissa, ja terve siltäosin kuin se vielä on mahdollista. :) Hyvät vinkit, apu ja ruokaoheetkin ovat siis varsin tervetulleita, kiitos :)

 ( Toinen blogini joka käsittelee kohtaamaani kohtukuolemaa löytyy osoitteesta pampula82@blogspot.fi )

Kettu kuittaa..