Näinköhän on..

Kyllä nyt tuntuu että takkuaa takkuamisenkin edestä. Väsyttää, mikä johtunee ankeasta loskasäästä. Aamu alkoi puurolla ja olen kovin ylpeä siitä, että sain eilen selätettyä ison herkkumörön. Lähes jatkuvasti takaraivossa jumputti mieliteot, ja se että pitää pitää näpit erossa. Kovaa tahtohjen taistelua tuntuu olevan. Tänään kaupasta on pakko hankkia kaapit täyteen jotakin terveellistä, että on jotain hyvää mihin tarttua heti kun siltä tuntuu.

Kovin vaikeaa on miettiä uusia ruokalajeja. On niin totuttautunut makaroonilaatikkoon ja ranskalaisiin ja nakkeihin. Pastaa ei ole tehnyt mieli aikoihin, on kai tullut jossain määrin kiintiö täyteen. Järin montaa perunaakaan ei ole hyvä syödä kerralla, eikä sekään ole ongelma vaan lähinnä se, mitä sen påerunankin kanssa söisi. Liha on kova sana.. sitä tekee mieli ja jo pienikin määrä saa tuon himon taltutettua. Viikonlopuksi jätän juurespadan teon, mukamas sitten jotain arjesta poikkeavaa, ja niin sanotusti parempaa? Näinköhän on?
Lauantaina olisi edessä appiukon kanssa ulos syömään - operaatio. Mieleni tekee perua, sillä mietin jo mielessäni, kannattaako salaatista maksaa..Sillä en todellakaan aio pilata tätä rytmiäni millään rasvaisella, eikä rasvaista edes tee mieli. Enkä myöskään haluaisi selitellä terveellisempää vaihtoehtoani laihdutuskuurilla, koska se lisää paineita ja helposti saa ihmiset möläyttämään jotakin sellaista mikä pistää oman kuppini nurin. Sitä kun on ollut koko pienen ikänsä isokokoinen, tuntuu että aina saa puolustella laihduttamistaan. Ihan vain jo siksikin että ei vielä koskaan ole lopulliseen päämääräänsä päässyt. Minähän en ole normaalipainoa varmaan syntymäni jälkeen edes kokenut?

Mutta.. ainakin olen oppinut sen, että muuttuakkin voi, jos oikeesti koittaa. Sen verta helposti on tälläkertaa lähtenyt käyntiin, vaikka paino tuntuukin jumittavan paikallaan. Mutta eiköhän se siitä, kun taas lähtee tonne ulkoilmaan käveleen ja liukastelemaan :) Siinämielessä olen itsestäni kovinkin ylpeä, että ennen, aina kun painon putoaminen on tehnyt stopin, olen lannistunut ja mättänyt herkkua herkun perään, tekosyyllä että ihan sama mitä syö, kun paino ei kuitenkaan putoa. Tähän ikään mennessä, ja kymmeniä laihduttamisia kokeneena, tiedän jo, että niitäkin päiviä ja hetkiä tulee, kun paino ei liikahda, menee sitten taas enemmän kerralla ,kun on joskus taas mennäkseen. Ei siis sen suurempaa stressiä..

Lähestyvää viikonloppua varten olisi tarkoituksena saada valmiiksi purkkeihin pilkottuja hedelmiä ja kasviksia.. niin surullisen kuuluisaan napostelu-tarpeeseen ensiavuksi. Ja huomiona vielä edellisiin, että olen nyt muistanut juoda vettäkin. Melkein olen jo päässyt tavoitteeseen juoda litran vettä päivässä :) jei mee !!!!!!!

Sateisiin tunnelmiin...

Vielä yksi banaani?

Sateisena alkaa herkuton keskiviikko. 
Eilen näin telkkarissa mainoksen keventäjissä, ja sivulla poikettuani, huomasin siellä pienen testin. Testiin sai syöttää omat tiedot, ja se kertoi kuinka kauan keventäjien avulla kestäisi päästä tavoitepainoonsa. Minulle se ilmoitti muistaakseni 83 viikkoa. Reilu vuosi siis.

KEVENTÄJÄT

Ei oikeastaan kuulosta ollenkaan mahdottomalta ajalta. Onhan se pieni aika, kun ajattelee koko loppuelämää, laihempana ja terveempänä. Melko kallis palvelu vain tuokin, tähän hetkiseen rahatilanteeseen sovitettuna.Mielummin laitan nekin eurot sitten kasviksiin ja hedelmiin. Onhan se kuitenkin pakko joskus tulla toimeen ilman mitään apuohjelmiakin. Mutta onhan tuoltakin hyvä ottaa pieniä vinkkejä avuksi ja näin alkuun. Ilma ei ole kovin houkutteleva, jotta lähtisi kävelemään. Vettä tulee kuin aisaa ja on luvattu kovaa lumimyräkkääkin. Kuuluisia tekosyitä, tiedän.. Mutta niinkauan kun saan pidettyä suuni kurissa sokerin ym suhteen, annan itselleni armoa. Mieluummin sitten ulkoilen kuivissa kengissä, kuin raahaudun puoliväkisin märissä varusteissa.

Eilen ostin välipalaksi mustikkajugurttia. Ajattelin että se olisi parempi vaihtoehto kuin leipä, ja tekee varmasti myös vatsalle hyvää. Viikonlopuksi ajattelin kasata itselleni ison hedelmäsalaatin.. Viikonloppuna kun se herkutteluvimma on minulla suurimmillaan, johtuen vanhasta totutusta tavasta tuijottaa yömyöhään telkkaria, käsissä hjotain rasvaista ja hyvää ruokaa. Mutta, kevyin mielin kuitenkin odottelen saapuvaa perjantaita, ei se sen suurempi mörkö ole, kuin avonaiset suklaalevyt pöydillä. Selviän kyllä !

Ajattelin viikonloppuna myös kokeilla tehdä uunissa sipsejä kasviksista. Löysin netistä houkuttelevan ohjeen, ja ainakin näyttää ja kuulostaa varsin herkulliselta.. bataatista ja kesäkurpitsasta näkyy siis olevan moneksi.

Netistä löytyi myös hyvä ohje juureksille.. kokeiliskoos?

1 kg lanttua
1 kg porkkanoita
1 kg punajuuria
2 rkl oliiviöljyä

GLASYYRI
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
1 rkl omenaviinietikkaa
suolat ja pippurit

Kuori ja pilko juurekset pikkurillinkokoisiksi paloiksi. Porkkanat voi jättää vähän isommiksi (kypsymisajan mukaan).

Laita juurekset laakeaan vuokaan. Lorauta öljyä sekaan ja pyörittele juurekset sekaisin.

Vuoraa folio päälle ja uuniin 225 astetta / 40min. Puolivälissä voi sekoittaa juureksia kerran.

Ota vuoka uunista ja kaada varovasti ylimääräinen neste pois. Sekoita juurekset taas kertaalleen ja kaada glasyyri tasaisesti pinnalle.

Laita vuoka takaisin uuniin 20 minuutiksi ilman foliota niin juurekset saavat nätin värin ja kiillon.

Näillä eväillä?

Puurolla pääsee pitkälle !

Tiistai alkaa sateisena mutta reippaasti kuitenkin keittelin heti herättyäni aamupuuron ja kaveriksi pari leipää, salaatilla ja kurkulla. Tajusin herätessäni, että olen juonut syömisiseni kanssa varsin vähän, en juuri ollenkaan. Pitänee siis tehdä parannus siihen. Vesikin kun maistuu hyvälle, kun sen saa kylmänä juoda. Aamukahvi on vielä juomatta, mutta sekin asia vielä korjaantuu :)

Tänään en aamusta mennyt vaa´alle, ajattelin että josko yllätys olisi positiivisempi, jos kävisin vasta ensiviikon alussa? Pakkohan kun ei ole käydä ollenkaan, mutta mielenkiinnosta lähinnä..
Eilen olin sen verta reippaalla tuulella että tein valmiiksi jo ruokaa koko loppuviikoksi. Karjalanpaistia ja kanarisottoa. Lasten kanssa sitten saadaan arpoa kuka mistäkin kattilasta mitäkin syö. Itse olen jo tottunut varsin pieniin annoksiin. Hyvä niin. Täyteen tulee jo pienestä osasta siitä mitä ennen on tarvinut tunteekseensa itsensä kylläiseksi ( lue: ähkyksi ) . Mukavaa huomata siis että jotain ainakin on tapahtunut positiivisempaan suuntaan. Tällä hetkellä tuntuu että voisin vallan hyvin jatkaa tätä loputtomiin. Toki tiedostan senkin että varmasti repsahduskin siellä häämöttelee nurkalla, mutta koitan olla keskittymättä siihen liiaksi. Tulee jos tulee, ja siitä sitten taas noustaan uuteen nousuun.

Ihanaa kun kohta on kevät ja sitä myötä kesä. Haaveilen jo olevani senverta hyvässä kunnossa että jaksaisin kävellä pitkin toreja ostamassa uusia ja tuoreita kasviksia ja marjoja. Sitä on tullut harrastettua esikoisen ollessa pieni ( ja torin ollessa lähempänä ), mutta viimevuosina se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Tänä kesänä kaikki on toisin. Lupaan sen ainakin itselleni, jollen kenellekään muulle.
Lapset ovat kohta vuorostaan isällään ja jään mieheni kanssa kahdestaan. Ajattelin tehdä meille erilaisia kasvissosekeittoja, maisteltavaksi. Ennen en olisi voinut kuvitellakaan täyttyväni moisesta, mutta nyt muutaman kerran tehtyäni voin todeta ihan ääneen, että voi vitsit, se olikin ihan hyvää :) Sitä alkaa avautumaan kokonaan uusi maailma eteen, ja ah !! se piristää jos mikä !
Eilen oli torpan miesväellä herkuttelupäivä, kun tein pannaria, hillon ja kermavaahdon kera. Itse toki pystyin kieltäytymään ,mutta tälläkertaa se ei tuntunut pahalta ja oli mukava nähdä kun toiset herkuttelivat. Minä sain mielihyväni jo tuoksusta mikä levisi pitki kotia <3 Vaikka muuväki onkin hienosti kannustanut minua, moussuttamatta herkkuja nenäni edessä, on mukavaa silti antaa välillä toisille niitä herkutteluhetkiä. Pakkohan se on tottua siihenkin asetelmaan, että toiset syövät kanssasi sitä, mitä itse et syö. Eihän tässä kuitenkaan kaapissa laihduteta!

Millaisia kasvissosekeittoja sinä olet tehnyt/ maistanut? Mitä suosittelisit minulle? :)

Mukavaa tiistaita, kettu kuittailee....

Jumitus maximus

Jumitus maximus...

Maanantai ja taas alkaa uusi viikko kaurapuurolla ja mehukeitolla. Aamulla pomppasin vaakaan, ajattelin että jos pientä ns. välitarkistusta..
Paino jumittaa samoissa ,missä muutama päivä sittenkin. Mieleni tekee vetää samantein kaksin käsin suklaata ja muita herkkuja, kun paino kuitenkaan putoa. Päätin kuitenkin aloittaa aamun tuolla kaurapuurolla. Voihan se jumitus muustakin johtua.. kaloreita en ainakaan ole liikaa kerännyt. 

Mietin muita hyviä vaihtoehtoja kaurapuurolle. Tosin se kyllä on tullut lemppariksi, mutta vaihtelukin toki voisi piristää. Muiden puurojen ystävä en juurikaan ole, joten ne on poissa laskuista.. Joten.. Mitä voisi syödä puuron sijasta? Puuro kuitenkin pitää hyvin nälkäpeikkoa loitolla ja on kivan lämmintä heti aamutuimaan. Ainakin näin talvella.. Miten mahtaa olla kesällä puuron laita? Aika näyttää..

Tänään on mentävä hedelmä kaupoille. Tekee mieli jotain raikasta ja keltaista, ehkäpä appelsiinia tai jotain muuta makeahkoa. Ostaa pitää myös tuota uutta 100 % ruisleipää, olen kovin tykästynyt siihen. Olen testannut kumpaakin vaihtoehtoa, pehmeää ja perinteistä, ja jopa tuo pehmeä on todella hyvää. Todellakin " taikaruisleipää" ..

Porkaana versio on vielä kokeilemtta, pitänee seuraavaksi iskeä siihen. Mikään suuri leivän kuluttaja en todellakaan ole, mutta aamuisin on mukavaa syödä muutama viipale puuron ja salaatin kera <3 SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI !

Kirjauduin eilen kalorilaskuri.fi sivustolle, kaksiviikkoa suht halvalla. Tuntuu melko kätevältä sivustolta, varsinkin jos osaa käyttää, mitä minä en oikein vielä voi sanoa osaavani. Kätevästi kuitenkin saa kirjattua ruokapäiväkirjaa ja tarkistettua tutuimpien ruoka-aineiden kalorimääriä. Eilen totesinkin miehelleni, että pitänee ostaa myös pieni talousvaaka. On niin kovin vaikeaa arvioida annosten määrää, vaikka en tarkkuusammuntaa tässä suoritakaan. Kiva olisi kuitenkin saada jonkinlaista suuntaa, mitä mikäkin gramma määrä käytännössä tarkoittaa. Painonvartija aikoinani sellaisen vaa´an omistinkin, mutta missä lie olen seinään heittänyt kun ei paino olekaan pudonnut yhdessä yössä ;)

Oma vaakani on varsin kätevä. Ostin sen edellisellä laihdutuskierroksellani. Kiloja se näyttää 180 kg asti, mitä en onneksi vielä koskaan ole painanut. Samalla vaa´alla saa myös kehon rasvaprosentin ja lihasmassan selville. Niin, siis mikäli osaa käyttää. Minähän en enään osaa,koska en muista mitä nappia milloinkin painettiin, ja ohjekirjaa ei enään ole. Mutta periaatteessa siis kovin on kätevä! Vaakaan saa tallennettua myös omat tiedot, ja muistipaikkojakin on, joten on kyllä oiva apuväline laihduttamiseen. Itse tosin siinä en hypi alvariinsa, kerta viikkonkin tuntuu olevan ihan tarpeeksi. Pääasiahan olisi oppia oikea ja terveellinen tapa ruokailla ja liikkua, ja sitä ei kai vaaka opeta.

Eilen ostettiin iso pussillinen porkkanoita. Meinasin että kun nyt olen alkanut pikkuhiljaa ystävystyä vihannesten ja kasvisten kanssa, voisin keitellä porkkanaa lisäkkeeksi. Keitettynä siitä tulee hiukan makeaa, joten pitänee myös makeanhimoa loitolla. Ja oli miten oli, onkai ainakin parempaa naposteltavaa kuin karkit ja pullat. Millaisia mahtaisi makean nälkään olla patukat joita kaupoissa myydään? Nämä niinsanotusti terveelliset versiot? Joskus olen painonvartijoissa näitä harrastanut, ja silloin oli joukossa niin hyviä, kuin sitten niitä huonojakin. Ja huonoista jää äkkiä se terveellisen maku suuhun, mikä ei taas minulla sitten aja karkin asemaa. Toisaalta, kannattaako niihinkään sitten ripustautua? Parempi ehkä opetella olemaan ilman, ja sallia itselleen kuukaudessa muutaman herkuttelupäivän?

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Kettu kuittaa!

Alku aina hankalaa..

Noniin.. Tästä se alkaa.

Jo toista blogiani hetken kirjoitelleena, sain ajatuksen aloittaa myös toisen. Joulun jälkeen päässäni heräsi ( vihdoin ! ) Ajatus elämäntapa muutoksesta. Se vaati pienen vauvani menetyksen. Miksi pitää sattua aina jotain pahaa, jotta sitä herää tutkiskelemaan omaa elämäänsä?

Olen koko ikäni ollut isokokoinen, joskus enemmän, ja joskus vähemmän. On tullut kokeiltua painonvartioita, nutrilettejä sun muita poppaskonsteja, koskaan lopullisesti kuitenkaan onnistumatta. Ilmeisesti se on mielenlujuus mikä on puuttunut matkasta. Nyt kuitenkin olen tekemässä muutosta täysin voimin, ja olenkin päässyt hyvään alkuun.

Jo kolmatta viikkoa olen elellyt suht kevyesti ilman sokereita ja ylimääräisiä rasvoja. Olen piirtänyt itselleni melkoisen tarkat ja tiukat rajat. Koska olen sorttia, että jos hiukan lipsuu, lipsuu pian kokonaan raiteiltaan. Karkit oli suhteellisen helppoa jättää taakse, mitä ihmettelin sillä koko loppuvuoden, vielä raskaana ollessani saatoin syödä suklaata päivittäin lähes kilotolkulla. Muutenkin on aina tarttunut herkkua mukaan joka kauppareissulla, ja vähintäänkin iltaisin on tullut mässättyä enemmän ja vähemmän terveellisellä ruoalla. Isoin muutos mikä on viimeaikoina tullut, on syömisen rytmittäminen. Pitkänaikaa on mennyt niin että on tullut oltua koko päivä syömättä, ja illalla tullut sitten istahdettua sohvalle, mojovan ruokasatsin kanssa. Mikä on oitis aiheuttanut valtavan väsymyksen, ja sen että seuraavana aamuna ei todellakaan ole ollut nälkä. Mutta toivon että tämä olisi nyt takanapäin ? 

Kovin olen koittanut miettiä itselleni jotain terveellistä napostelemista? Välillä tulee kauhea makeanhimo, mitä olen välillä koittanut paikkailla limpparilla missä ei ole kaloreita. Muuten en suuri limppareitten kuluttaja ole, mutta näin se tuntuu tehoavan jonkinasteisena pika-apuna. Otetaan siis vastaan hyviä vinkkejä :) Iltanaposteluun olen käyttänyt kasviksia ja dippejä,mutta olisipa mukavaa saada siihenkinm vaihtelua. Muuten olen saanut päivän ruoat melkoisen hyvin omiin uomiinsa. Pitkästä aikaa olen ystävä kaurapuuron kanssa, ja sitä meneekin lautasellinen aamuisin ja iltaisin. Ennen olen puuronkin uittanut sokerissa,mutta nyt menee jo hyvinkin ilman, ja olen ohessa nauttinut vähä kalorisia mehukeittoja.Varsin hyvä vaihtoehto tuolle sokerille.

Joulukuisen synnytyksen jäljiltä, painoni opn pudonnut jo toistakymmentäkiloa. Mikä tietenkin osin johtuu ihan muista syistä,kuin syömisestä. Mutta nyt parin viikonaikana kun olen syönyt terveellisesti, on painoa pudonnut  reilusti yli viitisen kiloa. Mikä riittää minulle. Parempi vähän kerrallaan, ja pysyvästi, kuin nopeasti ja paljon..jos se sitten heti tulee takaisin. <3 Toivossa on hyvä elää.

Olen tässä samalla myös aloittanut liikkumisen. Päivittäisen hyötyliikunnan ohella olen käynyt kävelemässä. Ostin kunnon ulkoilupuvun, mikä vähensi heti tekosyiden keksimistä lenkille lähdöstä. Kauaahan sitä ei vielä kerrallaan jaksa, mutta olen tyytyväinen tähänkin. Sitä on muutaman vuoden varrella muuttunut täydelliseksi sohvaperunaksi.. BAD!! Kovin äkkiä se kunto kasvaa, vaikka pienin askelin eteneekin!

En ole sorttia joka ramppaa vaakassa kokoaikaa ja kirjoittaa ylös painoaan, ihan vaan koska koitan keskittyä vain siihen että jätän herkuttelut taakseni, joten sellaista blogia en varmastikaan tästä saa aikaiseksi.. Ajattelin kuitenkin tulla kertomaan kuulumisiani, jospa tämä saisi minut pysymään kaidalla tiellä. Toiminee vaikka ruokapäiväkirjana? :) Painoa kuitenkin on pudotettavissa montakymmentä kiloa, joten pitkä kuin nälkävuosi, saattaapi tästä operaatiosta tulla. Mutta se ei minua hidasta, olen näet päättänyt olla vielä lähes normaalipainoisen rajoissa, ja terve siltäosin kuin se vielä on mahdollista. :) Hyvät vinkit, apu ja ruokaoheetkin ovat siis varsin tervetulleita, kiitos :)

 ( Toinen blogini joka käsittelee kohtaamaani kohtukuolemaa löytyy osoitteesta pampula82@blogspot.fi )

Kettu kuittaa..